A1Uutiset

Keijukaissatu
Alas luolaansa maahinen keijusen vei.

- Ei, ei, tämä itki välkkyen tukka,
olen kuunsädemetsien kaunehin kukka!
Mut maahinen suuteli, kuunnellut ei.

Niin syntyi keijulle poikaa kaksi.
Kävi luola naurusta valkeammaksi.
Mut peikkona toinen leikkiä löi,
ja keijuna toinen. Se sydäntä söi.

Tämän äiti luokseen viittasi, virkkain
hymyhuulin, silmin tuskasta kirkkain:
Rakas poikani, ken on keijukaisverta,
sen täytyy kasteessa kylpeä kerta,
yökuutamo nähdä, mi huumaa pään,
kukan keinuun nukkua värisevään. -
Isä puhetta kuunteli, peikko:
Hänet metsiin vie! Jää minulle veikko. -
Hymys keiju ja itki: En milloinkaan!
Jään luoksesi alle maan.-

Puhumaan opetteleva lapsi joutuu harjoittelemaan paitsi äidinkielensä ääntämistä myös sen kieliopin. Tämän päivän lapsi opettelee ne samat kielenkäytön pelisäännöt, jotka Emil Nestor Setälä kuvasi jo 1800 - 1900 -lukujen taitteessa ja jotka edelleen ovat voimassa. Älyllisen perusvarustuksensa avulla lapsi tiedostamattaan rekisteröi erilaisia kielenkäyttöön kuuluvia lainalaisuuksia, kuten nimi-, laatu- ja lukusanojen (substantiivien, adjektiivien ja numeraalien eli nominien) taivutukset eri sijamuodoissa (esim. pallo - palloja, poika - pojan), teonsanojen (verbien) aika- ja persoonamuodot (menen, menin, menimme, olette menneet), sanavartaloiden äänteenmuutokset (poni - poneja, kala - kaloja, pöytä - pöytiä) astevaihteluineen (kukka - kukkia, tehdä - tekee - tein - tekevät, arka - arat - arkoja) ja monet muut säännöt ja kaiken kukkuraksi vielä poikkeuksetkin. 

Kuuma laskelmoiva kukka halaa 
      Laskelmoivaa kylmää sokeutta
Vilpitön tuskainen sammakko katselee 
      Laiskaa kylmää tulta
Mikä kiero sammakko!

Läksin, kukka, kulkemahan,
Mansikka, matelemahan,
Veran tilkku, vierimähän;
Vierin kun vesipisara,