A1Uutiset

Punarinta on metsiemme parhaita laulajia, alkukevään ainutkertainen tunnelmanluoja. Laulu on hyvin korkeaa ja haurasta, väreilevää visertelyä, joka jatkuu iltahämärässä katkeamatta minuuttikaupalla yhteen menoon, pikkuisin tauoin tuntejakin aina täyspimeään saakka.

Huuhkaja (Bubo bubo) on suurin pöllömme. Aiemmin sitä vainottiin mielipuolisella vimmalla aivan kuin kanahaukkaa ja kotkaakin. Nykyään huuhkajat, vanhalla kansankielellä "hyypiät" tai "hyypiöt", saavat kuitenkin rauhassa elää kylien laitamien jylhillä pesimäkallioillaan. Joillain huuhkajien pesäpaikoilla lintujen tiedetään pitäneen pesää kymmenien, kenties satojen vuosien ajan. Kaupunkien keskustoihinkin huuhkajat ovat uskaltautuneet vainon laannuttua. Huuhkajan äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva). #huhuilu #huuhkaja #LauriHallikainen #MarkusVaresvuo #soidin

Maassamme elää neljä pajulintua jokaista suomalaista kohti, poikasaikaan toki enemmänkin. Pajulintu on Suomen runsaslukuisin pesimälintu noin kymmenellä miljoonalla parillaan Suomenlahden ulkosaarilta Enontekiön ja Utsjoen tunturipajukoihin.

Mitä suuremmaksi talitiaisten populaatio kasvaa, sitä paremmin varovaiset yksilöt menestyvät. Sama saattaa päteä myös ihmisiin.

Talitiaisen kokoinen, solakka leppälintu värisyttää ruosteenväristä pyrstöään tuon tuosta. Koiras on päältä tuhkanharmaa, rinnasta ruosteenpunainen, ja sillä on musta naama ja kurkku. Naaras on päältä harmaanruskea ja alta kellertävä. Laulu on 3-sekuntinen, surumielinen viserrys.

Västäräkin ruumis on yhtä iso kuin talitiaisen mutta pyrstö paljon pitempi. Selkä on tuhkanharmaa, vatsa ja naama valkoiset, päälaki ja kurkku mustat. Laulu on katkonaista, sopertelevaa visertelyä ”tsilip-tsilip-tsilyit-tsyp…”. Samanlaisia ovat kutsu- ja lentoäänetkin.

Talitiaisen kokoinen, tanakka varpunen on päältä viiruisen ruskea, alta suttuisenharmaa. Koiraan päälaki ja posket ovat harmaat, naaraan ruskeat. Varpusella on kolmiomainen kekonokka. Laulu on yhteysäänten koosteena kiihtyvää silputtelua ”tsilp-silp-silp-tsyrp-tsilp…”.

Talitiaisen kokoisen, hoikan harmaasiepon selkäpuoli on ruskea, vatsa vaalea. Laji seisoo pystymmässä asennossa kuin muut pikkulinnut. Hento ja vain vierestä kuuluva laulu koostuu sirahtavien kutsuäänten yhdistelyltä: ”tsri, tsriih, tshri…”.

Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

Linnustonseuranta tuottaa korvaamatonta aineistoa tutkimuksen tarpeisiin. Aineiston keruu perustuu lähes täysin vapaaehtoisten harrastajien työpanokseen. Vuosittain seurantoihin osallistuu toista tuhatta vapaaehtoista, mutta uudet avustajat ovat aina tervetulleita. Eniten apua tarvitaan pesimäkauden seurantoihin ja talvilintulaskentoihin Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Lapinlahden Lintujen kahden sketsiklassikon aiheena on työtyytyväisyys. Epäviihtymystä tuntevan duunarin mielialaa kohennetaan komealla mitalilla.

Jos jäi viime syksynä siivoamatta pihapiirin linnunpönttö, niin vielä sen ehtii tehdä ennen kuin uudet asukkaat saapuvat. Puhdistus on tarpeen, sillä lintu ei saa pöntöstä ulos kuoriutumattomia munia ja kuolleita poikasia. Myös haitallisista loisista olisi hyvä päästä eroon.

Laulurastaan (Turdus philomelos) jankuttava laulu kuuluu kevään ja alkukesän iltoihin kuusikossa. Laulurastaan äänitti Lauri Hallikainen / Kultasointu ja kuvasi Markus Varesvuo.

Lapinpöllön (Strix nebulosa) ääni kantautuu tuskin sadan metrin päähän, mutta kun sen kuulee tiheässä kuusikossa kevättalven yönä, ääni sykähdyttää. Siinä on maltillisuutta ja hillittyä charmia: tulkaa täältä hakemaan, minähän en itseäni tyrkytä, se tuntuu sanovan. Lapinpöllöjen liikkeet seuraavat tarkoin myyrien runsautta. Hyvänä myyrävuonna pöllöjä tavataan eteläisintä Suomea myöten. Lapinpöllön äänitti Lauri Hallikainen (Kultasointu) ja kuvasi Markus Varesvuo (Lintukuva). #LauriHallikainen #MarkusVaresvuo #soidinääni #lapinpöllö

Talitiaista isompi käenpiika on yläpuolelta mustan-, harmaan ja ruskeankirjava, alta poikkiraitaisen vaalea. Silmän yli kulkee tumma juova. Laji on helpoin huomata nopeasti piipittävästä, noin 10-tavuisesta soidinäänestä ”pyy-pyy-pii-pii-pii-pii…”

Talitiaisen kokoinen, pulleahko pikkuvarpunen eroaa varpusesta suklaanruskean päälaen ja mustapilkkuisen vaalean posken perusteella. Musta kurkkulappu on pienempi kuin varpuskoiraan. Silputteleva laulu on hieman soinnikkaampaa kuin varpusella ja muutkin äänet terävämpiä ja jäkättävämpiä.

Kottarainen on mustarastasta pienempi, pyöreämpi ja lyhytpyrstöisempi. Kokonaan mustassa höyhenpuvussa erottuu läheltä vaaleita pilkkuja ja metallinkiiltoa. Koiraan laulu koostuu visertävistä, maiskuttavista, viheltävistä ja kirskuvista äänistä. Kottarainen matkii taitavasti muita lintulajeja.

Talitiaisen kokoinen kirjosieppo on alta valkoinen, ja päältä koiras on musta, naaras ruskea. Siivellä on valkoinen laikku. Koiras laulaa jankuttavaa, hidasrytmistä lauluaan ”tsiro-tsiro-tsipp-tsiro-tsiro”. Pesän luona kuuluu inttävä varoitusääni ”pitt pitt…”.

Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea. Laulu on rytmikästä helkytystä, tavallisimmin ”ti-tyy ti-tyy…” tai ”tyy-ti tyy-ti…”, muut äänet sähiseviä ja rähiseviä.

Lohi nousee taas ja vetää kalastajat Tenolle, Deatnulle. Lohella, saameksi luossalla, on ollut tenolaisille suuri merkitys ja sille on kehittynyt oma erikoissanastonsa. Komeimpia ovat suurlohet, stuorra-luossat. Iso, koukkuleukainen uros on kojama, guatjim. Noin viisikiloinen on lohijalka, luossa-juölgi ja yksi–kolmikiloinen titti eli diddi.

Osa 1: Tuttuja sanoja
Osa 2: Tuntureita on monenlaisia
Osa 3: Retkeilyä pohjoisessa
Osa 4: Pohjoisen linnut

Suomen metsiä hoidettiin 1970-luvun alussa niin tehokkaasti, että linnuille sopivat kolopuut olivat kiven alla. Kansaa kehotettiinkin joukolla pöntöttämään, jottei lintujen pesiminen vaikeutuisi. Eräruutu-ohjelmassa 1973 esiteltiin erilaisia linnunpönttöjä ja selostettiin oikeaoppisen pöntön rakennetta.

Kevättalven metsässä lintumaailma on herännyt jo viikkoja sitten. Myös pöllöt etsivät jo kiivaasti puolisoa ja tiedottavat reviiristään huhuilemalla.