A1Uutiset

Sienillä tai “taikasienillä” viitataan useimmiten psilosybiiniä ja psilosiinia sisältäviin sieniin. Tällaisiin kuuluu esimerkiksi suippumadonlakki (psilocybe semilanceata), jota kasvaa myös Suomessa. Psilosybiinisienet kuuluvat psykedeeleihin, eli ne ovat voimakkaasti mielen toimintaan vaikuttavia päihteitä. Sieniä käytetään yleensä syömällä, joko tuoreena tai kuivattuna.

Suomuorakas, tuo syysmetsien sienikaunokainen, on meidän perheessä suo muo rakas - ihan tietoisesti, koska kuulostaa hauskalta niin lausuttuna. Sanan väärin painottaminen voi toisinaan aiheuttaa vakavampiakin väärinymmärryksiä.

Sarjassa tutustutaan Suomen tavallisimpiin sieniin ja laitetaan niistä ruokaa.

Kevätkaunolakki on selvästi levinnyt pohjoiseen päin, ehkäpä ilmastonmuutoksen seurauksena. Aiemmin sitä tunnettiin vain etelärannikolta, runsaana ainoastaan Ahvenanmaalta ja Turun seudulta. Nyt se on melko tavallinen jo Tampereen korkeudella, mistä se löydettiin ensi kerran vasta 2000-luvun alussa. Tiedostavat ruokasienestäjät toki tervehtivät kevätkaunolakin runsastumista mielihyvällä; laji on tunnettu herkku Keski-Euroopassa.

Seuran lukija huomasi kesämökillään erikoisen luontoilmiön. Koivun kantoon kasvanut kääpä näyttää kuin siitä nousisi savua tai höyryä. Tutkija kertoo, mistä on kyse.

Mestarisienestäjät

Sienet ovat herkullisia, mutta myös sangen terveellisiä. Syömällä sieniä saat tarpeellisia hivenaineita sekä runsaasti kuituja, mutta vain vähän energiaa.

Suomalaiset keräävät metsämarjoista eniten mustikoita ja puolukoita. Käytetyimpiä ruokasieniä ovat rouskuista haapa- ja kalvashaaparousku, kangasrousku ja karvarousku, tateista herkku- ja männynherkkutatti, kantarelli ja suppilovahvero. Sienten käyttö on vielä vähäistä verrattuna marjojen kulutukseen.

Sienestämisen alkuun pääsee helposti, kun opettelee muutaman tunnistettavan lajin. Tuntemattomia sieniä ei kannata popsia. Ennen sienimetsään suuntaamista tee testi ja selvitä, kuinka hyvin sinulta sujuu sienien erottaminen toisistaan.

Sienten kerääminen on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa. Jotta sienistä voi nauttia myös talvella, kannattaa ne säilöä mahdollisimman pian poimimisen jälkeen. Puhdista sienisaalis alustavasti jo poimintapaikalla ja tuo kotiin vain käyttökelpoisia sieniä. Videon vinkeillä kuivaat tai pakastat sienisaaliisi oikeaoppisesti.

Metsät notkuvat kantarelleja, rouskuja, haperoita, kääpiä, orakkaita, tatteja, vinokkaita ja vahakkaita. Sienien nimien kirjo on valtava ja merkillinen. Aiheesta on keskusteltu myös Aristoteleen kantapäässä. Virallisten nimien ohella sienien ja tattien kansanomaiset nimitykset ovat monenkirjavia: löpötatti, hepotatti, käärmeenhattu, multiainen, saikka, lehmä- , lammas- tai voitatti, makutatti, versieni, karvalaukku, ihmisriska, voiruusti, morski tai mörsky, kiisselsieni, mustapiällystatti, tattarsieni, kärppä jne.

Mennyt kesä oli sateinen, mutta monin paikoin lämpöäkin riitti. Ainekset kohtuuhyvälle sienisyksylle olivat siis olemassa. Herkullisimpiin sieniin kuuluvat kaikille tutut vahverot, jotka edustavat suomalaista gourmet’ta.

Kuivista metsistä löytyy vain yksittäisiä sieniä.

Miten sienet ovat muovanneet maailmaa?

Rihmastot eivät kuole kuivuuteen, mutta itiöemien kasvu vaatii vettä.

Keväisin kasvaa vain harvoja helttasieniä. Kevätrusokas on niistä yksi. Se on pienehkö, kartiolakkinen tummanruskea sieni, joka heltat ovat rusehtavat ja punertuvat vanhemmiten rusokkaiden itiöpölyn väristä. Punertavasta itiöpölystä tulee nimi rusokas. Laji ei siis suuresti herätä ruokasienestäjän huomiota ja hyvä onkin. Se on nimittäin myrkyllinen ja siitä on suomalaisiakin myrkytystapauksia.

Punainen kärpässieni on jokaiselle tuttu. Kärpässienten sukuun kuuluu muitakin yleisiä myrkkysieniä, kuten keltakärpässieni, ruskokärpässieni, pantterikärpässieni ja kangaskärpässieni.

Suomen luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä sienilajeja. Siksi on tärkeää, että ruokasieniksi kerätään vain niitä sieniä, jotka tunnistetaan varmasti syötäviksi lajeiksi. Yleisimpiä, ja myrkyllisimpiin sieniin kuuluvia ovat mm. valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, pulkkosieni, myrkkynääpikkä ja punakärpäsieni. Poimi sienet aina "juurineen", sillä sienen tyven muoto on tärkeä tunnusmerkki. Kärpässienille (Amanita spp.) tyypillinen tuntomerkki on maan alla piilossa oleva sipulimaisesti pullistunut tyvi.

Sienten satokausi on pitkä, joten jokainen ennättää keräämään saalista. Ensimmäiset sienet nousevat esille keväällä, kun lumi on sulanut. Satokausi jatkuu syksyyn, usein lumen tuloon saakka.