A1Uutiset

Ampuhaukka on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu.

Sääksi, vanhemmalta nimeltään kalasääski,[2][3][4] on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikolla. Saaristossa levinneisyys rajoittuu sisä- ja välisaaristoon.

Maakotka eli kotka on haukkojen heimoon kuuluva päiväpetolintu. Muita paikallisia suomalaisia rinnakkaisnimityksiä linnulle ovat mm. kokko, maakokko ja isokokko.[5]

Varpushaukka on lintuhaukkoihin kuuluva pienikokoinen päiväpetolintu.

Sinisuohaukka on pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisilla alueilla viihtyvä päiväpetolintu.

Merikotka on suurikokoinen päiväpetolintu, joka kuuluu merikotkien sukuun.

Mehiläishaukka on Euroopassa ja Länsi-Aasiassa pesivä, enimmäkseen hyönteisiä syövä petolintu.

Merimetso on viime vuosina Suomessakin yleistynyt musta, muodoltaan jättiläismäistä silkkiuikkua tai venytettyä kuikkaa muistuttava pelikaanilintu, jota näkee luodoilla kuivattelemassa höyheniään sukelluksen jälkeen.

Härkälintu on isokokoinen vesilintu, joka muistuttaa hieman silkkiuikkua. Lajin nimesi Pieter Boddaert 1783.

Pikku-uikku on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.

Viiriäinen on fasaanin sukuinen kanalintu. Monissa maissa sitä metsästetään lihaksi ja sen munia pidetään suurena herkkuna.

Metso on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Metsosta on luokiteltu 11 alalajia, joista Suomessa esiintyy kolme: pohjolan metso Pohjois-Suomessa, karjalanmetso Keski-Suomessa ja saksanmetso etelässä. Joissain yhteyksissä sanalla "metso" viitataan ainoastaan koiraslintuun. Vanhaa koirasta kutsutaan usein "ukkometsoksi" tai "homenokaksi" ja naarasta "koppeloksi".

Tuulihaukka on jalohaukkojen heimoon kuuluva pieni petolintu.

Pikkukotka eli aiemmalta nimeltään kääpiökotka on isokokoinen päiväpetolintu.

Hiirihaukka on keskikokoinen päiväpetolintu.

Kanahaukka on keskikokoinen päiväpetolintu.

Ruskosuohaukka on keskikokoinen päiväpetolintulaji.

Haarahaukka on haukkalintu. Lajin nimesi Pieter Boddaert 1783.

Kaulushaikara on harmaahaikaran ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava huuto kuuluu kauas.

Mustakurkku-uikku on pienikokoinen uikkulintu. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.

Silkkiuikku on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu.

Kuikka on suurikokoinen kuikkalintu, jota tavataan myös Suomessa. Kuikka on saanut nimensä ääntelynsä mukaan.

Fasaani on suurehko ja värikäs, alkuperältään aasialainen peltokanalintu, jota on istutettu moniin maihin riistalajiksi. Se on kestävä ja sopeutuva ja siksi sitä on levitetty lähes ympäri maapallon, myös Suomeen. Fasaani viihtyy hyvin asutusten lähistöllä.

Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana[2] on fasaanin sukuinen kanalintulaji.