A1Uutiset

Lintujen talviruokintapaikan vieraista kannattaa pitää kirjaa. Jos havaitset 15 lajia, se on jo paljon.

Entinen Finnoonlahti oli ruovikkoinen merenlahti, joka tarjosi pesimäalueen vesilinnuille ja kahlaajille. Se oli ikään kuin pienennetty painos Laajalahdesta ja Vanhankaupunginlahdesta. Pengerryksen myötä kahlaajat menettivät pesimäalueensa, mutta ravinnepitoiset altaat alkoivat keräämään vesilintuja pesimään ja syksyisin myös laajemmin lintuja ruokailemaan.

Hangon lintuasema sijaitsee aivan Hankoniemen kärjessä, ulkomeren äärellä muutaman kilometrin päässä Hangon kaupungista. Asemalla on lintuharrastajia lähes läpi vuoden.

Närhi (Garrulus glandarius) asuu samankaltaisissa paikoissa kuin pyy: se on tiheiden havusekametsien, etenkin kuusikoiden asukki, joka yllättää pahaa-aavistamattoman marjastajan rumalla rääkäisyllä. Lintulaudoilla lajia näkee eniten kovilla pakkasilla.

Sinirinta tunnetaan "Lapin satakielenä". Sen liverrys on kuitenkin monivivahteisempaa ja useimpien mielestä myös kauniimpa kuin eteläisen sukulaisensa. Lintu on varsin tyypillinen sieppo: 10-15 cm pitkä pääpiirteittäin vaatimaton lintu, jolla on jokin räikeä koriste. Sinirintakoiraiden kesäinen erityistuntomerkki on kirkkaansininen kaula, jota korostavat ruosteenpunainen keskustäplä ja rinta. Lintu pesii lähinnä Pohjois- ja Itä-Lapissa ja muuttaa talveksi Lähi-Idän seutuville. Suomessa lintu on rauhoitettu ja määrältään vähentynyt.

Suomen linnuista 87 luokitellaan nyt uhanalaiseksi. Erityisesti vesien ja kosteikon linnuston tilanne on huolestuttava, selviää arvioinnista.

Ne ilmestyvät kuin tyhjästä. Hetken ne pyörivät kuin pakkaslumihiutaleet tuulessa, pysytellen korkealla oksistossa.

Mikä se oli, vilahti niin nopeasti? Millainen nokka, minkämuotoiset siivet, entä väritys? Lintuja on kaikkialla, tarkkaile niitä. Aina ei edes tarvitse tunnistaa lajia, kun voi päätellä paljon niiden elämästä ja elintavoista.

Vaikka kummallakin on terävät tarttumakynnet ja suuri nokka, sääksi jäisi lähitaistelussa auttamatta toiseksi. Vaikka se on maamme kolmanneksi suurin päiväpetolintu, se painaa vain kolmanneksen merikotkasta. Valkoisen sääksen etu on erityisen pitkien ja kapeiden siipien tuoma ketteryys.

Usein oletetaan, että villieläimet tulevat rohkeiksi kaupungeissa, kun tottuvat ihmisiin. Australiaistutkijoiden mukaan voikin olla niin, että luontaisesti varovaiset yksilöt vain karttavat tiheästi asuttuja alueita.

Minne isot linnut menevät nukkumaan, eivät ne kai vanhoihin pesiinsä mahdu. Eniten olen ihmetellyt, missä ne piileskelevät myrskyöinä? Miten ne suojautuvat? En koskaan ole vahingossakaan onnistunut hätistämään myrskyltä suojautunutta lintua pois turvapaikastaan.

Monien metsälintujen pesimäkannat ovat pienentyneet merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana Etelä- ja Keski-Suomessa.

Harvinainen valkopäätiainen ilmestyi alkuviikosta Herttoniemen Fastholmaan. Myös Suomen Luonto kävi vierailemassa paikassa ja katsomassa, näkyisikö lintua.

Suomen lintulajeista peräti 87 on nyt uhanalaisia. Määrä kasvoi viiden vuoden takaisesta puolitoistakertaiseksi. Joukossa on sellaisia tuttuja lajeja kuin hömötiainen, töyhtötiainen ja räystäspääsky.

Monet eläimet käyttävät ravintonaan siemeniä tai pähkinöitä, jotka ovat kätkössä kuoren sisällä. Kuoriminen voi olla työläs prosessi ja pettymys suuri, jos piilosta paljastuukin pilaantunut eines tai kuori on tyystin tyhjä. Vahinko on vielä isompi, mikäli eläin varastoi ruokaa talven varalle – kyse voi silloin olla elämästä tai kuolemasta.  

Julkkiskattohaikaroidemme kohtalo on karu. Pihtiputaan Joppe lensi sunnuntaiaamuna (3.1.2016) Hytösen Pentin talon takana oleviin lankoihin, taittoi niskansa ja kuoli.

Pihtiputaalle eksynyt kattohaikara Joppe värjöttelee nyt pikkupakkasessa. Jos lintua ei saada sisätiloihin, ensi yöksi povattu 15 asteen pakkanen saattaa koitua sen kohtaloksi.

Tältä matkalta kaikki eivät palaa. Edessä on hiekkamyrskyjä, tappavia sähkölinjoja ja metsästäjiä. Satelliittiseurannat antavat korvaamatonta tietoa muuttolintujen tuhansien kilometrien matkoista sekä saalistus- ja talvehtimisalueista jopa toisella puolella maailmaa. Seurantojen ansiosta tiedetään muun muassa se, että petolinnut muuttavat yleensä itsenäisesti ilman kumppaniaan ja jälkeläisiään.

Nykyään vallalla olevan teorian mukaan nykyiset linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. Useiden dinosaurusten uskotaan jopa olleen höyhenpeitteisiä elokuvissa nähtyjen suomuisten matelijoiden sijaan. Verkossa levinnyt kuva osoittaa, että nykyisilläkin linnuilla on varsin dinosaurusmaisia piirteitä. Imgur-käyttäjä JJJFrank jakoi kuvapalvelussa otok

Luontoasiantuntija Urpo Koposen mukaan normaalina vuonna lähes kaikki pikkulintujen pesinnät onnistuvat. Tänä vuonna pöntöistä on löytynyt valtavasti raatoja.

Suomen rannikon ja joidenkin järvienkin parhaat ruovikot ovat saaneet viime vuosikymmeninä uuden asukkaan viiksitimalista.