A1Uutiset

Mitä suuremmaksi talitiaisten populaatio kasvaa, sitä paremmin varovaiset yksilöt menestyvät. Sama saattaa päteä myös ihmisiin.

Talitiaista isompi käenpiika on yläpuolelta mustan-, harmaan ja ruskeankirjava, alta poikkiraitaisen vaalea. Silmän yli kulkee tumma juova. Laji on helpoin huomata nopeasti piipittävästä, noin 10-tavuisesta soidinäänestä ”pyy-pyy-pii-pii-pii-pii…”

Talitiaisen kokoinen, pulleahko pikkuvarpunen eroaa varpusesta suklaanruskean päälaen ja mustapilkkuisen vaalean posken perusteella. Musta kurkkulappu on pienempi kuin varpuskoiraan. Silputteleva laulu on hieman soinnikkaampaa kuin varpusella ja muutkin äänet terävämpiä ja jäkättävämpiä.

Kottarainen on mustarastasta pienempi, pyöreämpi ja lyhytpyrstöisempi. Kokonaan mustassa höyhenpuvussa erottuu läheltä vaaleita pilkkuja ja metallinkiiltoa. Koiraan laulu koostuu visertävistä, maiskuttavista, viheltävistä ja kirskuvista äänistä. Kottarainen matkii taitavasti muita lintulajeja.

Talitiaisen kokoinen kirjosieppo on alta valkoinen, ja päältä koiras on musta, naaras ruskea. Siivellä on valkoinen laikku. Koiras laulaa jankuttavaa, hidasrytmistä lauluaan ”tsiro-tsiro-tsipp-tsiro-tsiro”. Pesän luona kuuluu inttävä varoitusääni ”pitt pitt…”.

Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea. Laulu on rytmikästä helkytystä, tavallisimmin ”ti-tyy ti-tyy…” tai ”tyy-ti tyy-ti…”, muut äänet sähiseviä ja rähiseviä.

Suomen metsiä hoidettiin 1970-luvun alussa niin tehokkaasti, että linnuille sopivat kolopuut olivat kiven alla. Kansaa kehotettiinkin joukolla pöntöttämään, jottei lintujen pesiminen vaikeutuisi. Eräruutu-ohjelmassa 1973 esiteltiin erilaisia linnunpönttöjä ja selostettiin oikeaoppisen pöntön rakennetta.

Kevättalven metsässä lintumaailma on herännyt jo viikkoja sitten. Myös pöllöt etsivät jo kiivaasti puolisoa ja tiedottavat reviiristään huhuilemalla.

Ely-keskus on myöntänyt luvan merimetsojen pesinnän häiritsemiseen Merikarvialla. Pohjoissatakuntalaisen kunnan alueella pesii Suomen suurin merimetsoyhdyskunta.

Kuukkeli on korpimetsien sympaattinen ja utelias asukas. Se ei kaihda istahtaa metsässä kulkijan kämmenelle. Ennen kuukkeli oli yleinen koko maassa, nyt sen eteläisimmät reviirit ovat Keski-Suomessa.

Presidenttipari lahjoittaa Miljoona linnunpönttöä -kampanjan ensimmäiset viralliset pöntöt. Ne he rakensivat nopeuskisassa, jossa voiton vei täpärästi presidentin puoliso Jenni Haukio.

Talitiaisen kokoinen, solakka leppälintu värisyttää ruosteenväristä pyrstöään tuon tuosta. Koiras on päältä tuhkanharmaa, rinnasta ruosteenpunainen, ja sillä on musta naama ja kurkku. Naaras on päältä harmaanruskea ja alta kellertävä. Laulu on 3-sekuntinen, surumielinen viserrys.

Västäräkin ruumis on yhtä iso kuin talitiaisen mutta pyrstö paljon pitempi. Selkä on tuhkanharmaa, vatsa ja naama valkoiset, päälaki ja kurkku mustat. Laulu on katkonaista, sopertelevaa visertelyä ”tsilip-tsilip-tsilyit-tsyp…”. Samanlaisia ovat kutsu- ja lentoäänetkin.

Talitiaisen kokoinen, tanakka varpunen on päältä viiruisen ruskea, alta suttuisenharmaa. Koiraan päälaki ja posket ovat harmaat, naaraan ruskeat. Varpusella on kolmiomainen kekonokka. Laulu on yhteysäänten koosteena kiihtyvää silputtelua ”tsilp-silp-silp-tsyrp-tsilp…”.

Talitiaisen kokoisen, hoikan harmaasiepon selkäpuoli on ruskea, vatsa vaalea. Laji seisoo pystymmässä asennossa kuin muut pikkulinnut. Hento ja vain vierestä kuuluva laulu koostuu sirahtavien kutsuäänten yhdistelyltä: ”tsri, tsriih, tshri…”.

Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

Linnustonseuranta tuottaa korvaamatonta aineistoa tutkimuksen tarpeisiin. Aineiston keruu perustuu lähes täysin vapaaehtoisten harrastajien työpanokseen. Vuosittain seurantoihin osallistuu toista tuhatta vapaaehtoista, mutta uudet avustajat ovat aina tervetulleita. Eniten apua tarvitaan pesimäkauden seurantoihin ja talvilintulaskentoihin Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Jos jäi viime syksynä siivoamatta pihapiirin linnunpönttö, niin vielä sen ehtii tehdä ennen kuin uudet asukkaat saapuvat. Puhdistus on tarpeen, sillä lintu ei saa pöntöstä ulos kuoriutumattomia munia ja kuolleita poikasia. Myös haitallisista loisista olisi hyvä päästä eroon.

Ely-keskus on antanut Merikarvialle luvan häiritä tuhansien merimetsojen pesintää ennen kuin pesissä on munia. Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola pitää ratkaisua hyvänä.

Suomalaisia haastetaan nyt nikkaroimaan urakalla linnunpönttöjä urakalla Ylen Miljoona linnunpönttöä -kampanjan merkeissä. Luontoasiantuntija Urpo Koponen näyttää videolla mallia.

Uusien maa- ja merikotkien pesien etsiminen jatkuu Pohjois-Suomessa. Metsähallitus maksaa aiemmin tuntemattoman maa- tai merikotkan pesän ilmoittajalle löytöpalkkion entisen Lapin ja Oulun läänin alueella. Löytöpalkkio uudesta pesästä on sata euroa.