A1Uutiset

Sinisuohaukka on pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisilla alueilla viihtyvä päiväpetolintu.

Merikotka on suurikokoinen päiväpetolintu, joka kuuluu merikotkien sukuun.

Mehiläishaukka on Euroopassa ja Länsi-Aasiassa pesivä, enimmäkseen hyönteisiä syövä petolintu.

Merimetso on viime vuosina Suomessakin yleistynyt musta, muodoltaan jättiläismäistä silkkiuikkua tai venytettyä kuikkaa muistuttava pelikaanilintu, jota näkee luodoilla kuivattelemassa höyheniään sukelluksen jälkeen.

Härkälintu on isokokoinen vesilintu, joka muistuttaa hieman silkkiuikkua. Lajin nimesi Pieter Boddaert 1783.

Pikku-uikku on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.

Viiriäinen on fasaanin sukuinen kanalintu. Monissa maissa sitä metsästetään lihaksi ja sen munia pidetään suurena herkkuna.

Metso on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Metsosta on luokiteltu 11 alalajia, joista Suomessa esiintyy kolme: pohjolan metso Pohjois-Suomessa, karjalanmetso Keski-Suomessa ja saksanmetso etelässä. Joissain yhteyksissä sanalla "metso" viitataan ainoastaan koiraslintuun. Vanhaa koirasta kutsutaan usein "ukkometsoksi" tai "homenokaksi" ja naarasta "koppeloksi".

Kiiruna on aidosti arktinen lintu. Se on yksi niitä harvoja lintulajeja, jotka viihtyvät kylmällä ja tuulisella asuinalueella ympäri vuoden. Kiirunan kuvaili ja nimesi Lars Montin vuonna 1776.

Pyy [2] on metsäkanoihin kuuluva lintu.

Uivelo eli ungelo[2] on sorsien heimoon kuuluva melko pienikokoinen koskeloita muistuttava lintu. Se on ainoa laji suvussaan. Sen entinen nimi on herna[3].

Pilkkasiipi on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Se luokiteltiin keväällä 2012 erittäin uhanalaiseksi.[2][3].

Ruskosuohaukka on keskikokoinen päiväpetolintulaji.

Haarahaukka on haukkalintu. Lajin nimesi Pieter Boddaert 1783.

Kaulushaikara on harmaahaikaran ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava huuto kuuluu kauas.

Mustakurkku-uikku on pienikokoinen uikkulintu. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.

Silkkiuikku on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu.

Kuikka on suurikokoinen kuikkalintu, jota tavataan myös Suomessa. Kuikka on saanut nimensä ääntelynsä mukaan.

Fasaani on suurehko ja värikäs, alkuperältään aasialainen peltokanalintu, jota on istutettu moniin maihin riistalajiksi. Se on kestävä ja sopeutuva ja siksi sitä on levitetty lähes ympäri maapallon, myös Suomeen. Fasaani viihtyy hyvin asutusten lähistöllä.

Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana[2] on fasaanin sukuinen kanalintulaji.

Teeri on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävä kanalintu.

Riekko eli metsäkana on pohjoisten alueiden keskikokoinen kanalintu.

Isokoskelo on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua.

Telkkä on sorsien heimoon kuuluva keskikokoinen kokosukeltaja. Telkkä on vilkas ja pirteä lintu, joka on varsinkin muuttoaikoina hyvin valpas ja varovainen. Sen lento on erityisen nopeaa ja linnun lentäessä kuuluu tunnusomainen viuhina. Telkkä nousee vedestä muiden kokosukeltajien tapaan juosten pitkin vedenpintaa.