A1Uutiset

Lapinkirvinen on västäräkkeihin kuuluva lintu .

Tunturikiuru on pohjoisen pallonpuoliskon varpuslintu.

Kangaskiuru on kiurujen heimoon kuuluva sukunsa ainoa laji.

Pikkutikka on pieni tikka.

Käpytikka on tikkalintuihin kuuluva lintulaji. Sen levinneisyysaluetta ovat Eurooppa ja pohjoinen Aasia. Käpytikan pituus on noin 25 senttimetriä, ja sen vatsa on valkoinen ja siivissä mustalla pohjalla valkoiset poikkiraidat. Käpytikkojen lajimäärään vaikuttaa kuusen ja männyn siemensadon onnistuminen. Se pesii monenlaisissa metsissä, vaikkakin suosii havumetsiä.

Harmaapäätikka , jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi,[2][3] on harmaapäinen Euraasiaan levinnyt tikkalaji.

Kuningaskalastaja on koskipaikoissa viihtyvä lintu. Se on taitava lentäjä, joka heittelee saaliskalojaan ilmaan saadakseen ne osumaan pää tai pyrstö edellä kurkkuunsa.

Kehrääjä on kehrääjien lintuheimoon kuuluva laji. Se on tämän heimon ainoa edustaja laajoilla alueilla Euroopassa ja Aasiassa.

Suopöllö on päiväsaikaan aktiivinen, avoimessa maastossa viihtyvä pöllö.

Lapinpöllö on suurikokoinen ja väritykseltään harmaa pöllölaji.

Lehtopöllö on pöllöjen heimoon kuuluva lintulaji. Siitä on aiemmin suomeksi käytetty nimiä kissapöllö ja yöpöllö.[2]

Hiiripöllö on pöllöihin kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa.[2]

Turturikyyhky on pienikokoinen, Suomessa harvinainen kyyhkylaji.

Metsäkirvinen on västäräkkien heimoon kuuluva lintulaji.

Kiuru eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa pesivä varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva pieni töyhtö. Kiuru on varhaisimpia Suomen keväisistä muuttolinnuista. Tämä on huomattu myös vanhan kansan loruissa . Kiurun vanha nimi on leivo eli leivonen ja paikallisesti sitä kutsutaan myös nimillä kirri, kirvu, tiuru, kivenpuottaja, kivenviiru, peltoleivonen.[2]

Pohjantikka on keskikokoinen tikka.

Valkoselkätikka on itäinen tikkalaji.

Palokärki on iso peloton tikka, johon liittyy paljon kansanperinnettä: sanotaan, että kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu.[2]

Käenpiika on tikkojen heimoon kuuluva lintulaji, joka vaaran uhatessa vääntelee ruumistaan niin, että se muistuttaa hieman käärmettä.

Tervapääsky , on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva nopealentoinen, tumma lintulaji. Se ei ole läheistä sukua varsinaisille pääskyille, vaikka ulkonäöltään muistuttaakin niitä.

Helmipöllö on Suomen yleisin pöllö.

Sarvipöllö on pienen huuhkajan näköinen, Suomessa rauhoitettu pöllölaji.

Viirupöllö on suurikokoinen varsinaisiin pöllöihin kuuluva petolintu, joka asuu havu- ja sekametsissä[2].

Varpuspöllö on Euroopan pienin pöllö.

Huuhkaja on suurikokoinen pöllölaji. Huuhkaja on ollut Suomessa rauhoitettu pesimäaikana vuodesta 1966 ja kokonaan vuodesta 1983.