A1Uutiset

Onko sinulla toisinaan olo, että joku tuijottaa sinua työpaikalla tauotta?

Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku (pajulinnulla lähes yhtä vaalea). Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

Kalsea kevät aiheutti muuttolintujen tulpan, joka purkautuu nyt humahdellen. Tämän viikon aamut ovat tarjonneet pikkulinnuille leppoisat lentosäät.

Muuttolinnut

Etelä-Karjalassa Saaren pitäjässä Mairioniemen kylässä on ollut viime viikot erityinen vieras. Lähes nälkäkuoleman partaalla ollut lapinpöllö pääsi Tykkyläisen pariskunnan hyvään hoitoon, ja lintu toipui entistä ehompaan kuntoon. 

Pitkän ja lumisen talven jälkeen Suomeen saapuu taas kevät. Näsiät, sammakot ja punamaljakkaat ilmestyvät jalkojen juureen, kevätpurot solisevat ja taivaan täyttävät muuttolintojen parvet.

Lintujen katselu tekee hyvää mielenterveydelle, kertoo Ilta-Sanomat. Näin ajattelinkin. Ehkä haemme lintujen seuraa pesäpöntöillä ja lintulaudoilla myös itsemme takia.

Helmipöllö viihtyy suurehkoilla havumetsäalueilla, joita kuusikkokorvet, suot ja pienehköt metsäpellot pirstovat. Laji suosii suurehkoja ja iäkkäitä kuusivaltaisia metsiä. Pesäpaikaksi se tarvitsee vanhan palokärjenkolon tai telkän- tai pöllönpöntön. Helmipöllöjä pesii Etelä-Suomesta Keski-Lappiin asti.

Pysähdyn sille niitylle, jossa olen nähnyt ainoan kerran elämässäni ilveksen. Hämärä on vielä aika syvä. Mutta olen onnekas. Helmipöllö puputtaa innokkaasti suuren rauhoitetun suoalueen “ranta”metsässä. Siinä sille on kaipaamaansa laajaa erämaata.

Tammisaaressa mökkeilleen perheen hämmästykseksi heidän saunansa lauteilla istui lankalauantaina helmipöllö.

Brittiläistutkimuksen mukaan päivän aikana nähtyjen lintujen määrä lievensi masennusta, stressiä ja ahdistusta. Suomalainen psykologian emeritusprofessori pitää tutkimustulosta uskottavana.

Lämmin sää on saanut lintujen muuttovaiston lopulta heräämään.

Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein. Varoitusääni on ritisevä ”tik, ik-ik…” tai ”tri-tri-tri…”.

Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

Kiljuhanhia levähtää Siikajoella ennätysmäärä nyt toista vuotta peräkkäin. Pitkäjänteisen suojelutyön ansiosta uhanalaisten lintujen kanta on kasvussa.

Kiuru laulaa kirkkaasti muuttolennossa taivaalla. Kuu kiurusta kesään! No, useimmiten kaksikin. Töyhtöhyyppä keikkuu vinhasti huudellen pellon yllä. Kottarainen on laulamassa ja värisyttämässä siipiään pihakoivussa. Ja laulujoutsenet ovat saapuneet pieniin suliin pesimäreviireilleen!

Pasi Saaristo oli kuvaamassa saukkoja, kun hän näki jotain muuta mielenkiintoista. Kokenut lintuasiantuntija ei ole ennen nähnyt, että kalasääski kantaa kahta kalaa kerrallaan.

Linnut

Tuulet kääntyvät lauantaina optimaalisiksi, joten Suomen taivaalla nähtäneen varsinainen kevätmuuttajien ryntäys. Lämpenevä ja poutainen sää suosii myös linturetkeilyä.

Linnut

Lintujen kevätmuutto on viivästynyt viikkoja kylmän sään vuoksi. Esimerkiksi Vaasan korkeudella oli viime vuonna tähän aikaan muutto jo kovassa käynnissä, mutta nyt havaintoja on vasta muutamista joutsenista.

Muuttolinnut

Viirupöllö suosii syrjäseutujen iäkkäitä kuusi- ja koivuvaltaisia havu- ja sekametsiä hakkuuaukeiden, metsäpeltojen ja rantojen tuntumassa. Laji pesii tilavassa pöntössä, puunkolossa tai katkenneen kelon päällä, toisinaan isojen haukkojen vanhoissa risupesissä. Pöntöllä sen voi houkutella muunkinlaisiin metsiin. Koska osa emoista hyökkäilee pesää puolustaessaan ihmisen kimppuun, ei viirupöllöä pidä houkutella talojen tai kesämökkien tai polkujen lähettyville. Viirupöllöjä pesii Etelä- ja Keski-Suomessa.

Tikat hakkaavat vahvalla nokallaan pesäkolon 2–3 viikossa lahoon tai vialliseen puuhun. Lisäksi ne käyttävät nokkaansa rummutteluun, jolla ilmaisevat reviristään laulamisen sijaan.

Muna tarjoaa poikaselle kaiken: ravinnon, vettä ja ilmaa. Vanhempien on vain pidettävä se lämpimänä ja ehjänä.

Talitiainen on sinitiaista suurempi (15 cm) värikäs lintu. Sen tuntomerkkejä ovat musta päälaki, valkeat posket, vihertävä selkä, siiven valkea poikkijuova ja keltainen alapuoli, jonka halkaisee musta juova. Koiraalla juova on leveämpi ja selvempi kuin naaraalla. Tuttu ”titi-tyy” tai tämän laulun erilaiset muunnelmat kuuluvat pihoilta jo helmikuun aurinkoisina päivinä.