 Your new post is loading...
Scoop.it!
Suomessa elää monia eläimiä. Tällä sivustolla esitellään sellaisia nisäkäs- ja lintulajeja, jotka on lueteltu metsästystä koskevissa laeissa ja asetuksissa 
No comment yet.
Sign up to comment
Scoop.it!
Tämä on luettelo nykyisen Suomen alueella tavatuista nisäkäslajeista. Kyseiset 79 lajia on ryhmitelty lahkoittain ja heimoittain. Myös alalajit on mainittu, jos niitä on tavattu useampi kuin yksi. Mukaan ei ole otettu esihistoriallisia eikä luovutettujen alueiden lajeja, eikä sellaisia tarhakarkulaisia, jotka eivät ole muodostaneet Suomeen pysyvää kantaa. Metsästyslain määrittelemistä riistaeläimistä rämemajava eli nutria (Myocastor coypus), pesukarhu eli supi (Procyon lotor) ja japaninhirvi eli japaninpeura (Cervus nippon) sekä rauhoittamattomista eläimistä villiintynyt kissa (Felis catus) eivät sisälly tähän luetteloon. Soopelin (Martes zibellina) arvellaan eläneen Suomessa vielä 1600-luvulla, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa. Lajiston viimeisimmät tulokkaat ovat lampisiippa (2002), kääpiölepakko (2006) ja etelänlepakko (2008).
Scoop.it!
Luettelo tavallisimmista suomalaisista luonnonkasveista perustuu Kuopion yliopiston kurssin Ympäristötieteiden kasvintuntemus [1] vaatimuksiin.[2] Lajit on tässä järjestetty heimoittain, alakaarittain ja kaarittain.
Scoop.it!
Luonnon ääni on Suomen Luonto -aikakauslehden podcast-kanava. Suomen Luonto on vuonna 1941 perustettu luonto- ja ympäristöasioiden ykkösmedia. Jos siteeraat podcastejamme, muista asiallinen viittaus alkuperäisjuttuun.
|
Scoop.it!
Luetteloita Suomen luonnosta eli kasveista, eläimistä ja muista eliöistä. Tässä luokassa on seuraava alaluokka.
Scoop.it!
Skuuppilehdet's insight:
Kävin kesällä tuolla Keminmaan ja Simon kuntien alueella sijaitsevalla soidensuojelualueella.
Scoop.it!
Sienet (Fungi) on eukaryootteihin eli aitotumaisiin kuuluva hyvin lajirikas kunta. Vielä 1900-luvun alussa niitä pidettiin alkeellisina kasveina, mutta nykyisin ne erotetaan omaksi kunnakseen, koska sittemmin on todettu niiden edustavan eri kehityslinjaa. Sienet käyttävät ravinnokseen orgaanisia yhdisteitä, joita ne hajottavat solujensa ulkopuolelle erittämillään entsyymeillä. Sienillä ei ole kasveille tyypillisiä lehtivihreää sisältäviä viherhiukkasia, jolla ne voisivat yhteyttää, mutta eräät sienet elävät symbioosissa yhteyttävien syanobakteerien tai viherlevien kanssa. Tällaisia sieniä kutsutaan jäkäliksi. Erilaisia sienilajeja on kuvattu yli 100 000, mutta lajien kokonaismäärä voi olla jopa moninkertainen. Yhtenäinen fossiiliaineisto alkaa 400 miljoonan vuoden takaa siluurikaudelta, mutta aivan ilmeisesti sieniä on ollut jo prekambrikaudella 600 miljoonaa vuotta sitten. Sienet voivat olla rakenteeltaan joko rihmastollisia tai hiivamaisia. Rihmastolliset sienet muodostuvat putkimaisista ja haaraisista sienirihmoista eli hyyfeistä. Yksisoluisia, ei-rihmastollisia sieniä puolestaan kutsutaan hiivoiksi. Monet rihmastolliset sienilajit kasvattavat lisäksi maan päälle suvunjatkamistarkoituksessa itiöemän. Arkikielessä sienistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä juuri itiöemiä. Niitä ovatkin kaikki ruokasienet, mutta myös myrkkysienet. Sieniä esiintyy Maan kaikissa elinympäristöissä. Niillä on keskeinen merkitys ekosysteemissä hajottajina. Monet putkilokasvit ovat käytännössä riippuvaisia niiden juuristossa symbioosissa elävistä mykorritsasienistä (ns. sienijuuri). Loissienet loisivat eläimissä, kuten nisäkkäissä, linnuissa ja niveljalkaisissa. Niiden vaikutukset vaihtelevat pienestä kutiamisesta kuolemaan johtavaan verenmyrkytykseen. Toiset loissienet elävät kasveissa aiheuttaen tauteja, kuten lehtien kellastumista ja juurten lahoamista. Lisäksi on pieni määrä sieniä, jotka loisivat toisilla sienilajeilla.
|
Jos ei ole kuvia, niitä saa kontekstihaulla.