A1Uutiset

Turpa on eurooppalainen sisävesien särkikala. Suomessa se esiintyy vain etelä- ja lounaisrannikon murtovesissä sekä niihin laskevissa joissa.

Säyne, myös säynävä, säynäs, säynäjä , on suhteellisen suuri särkikaloihin kuuluva kala. Se muistuttaa särkeä, mutta on tätä isompi, pienempisuomuinen ja keltasilmäinen.

Sulkava on Suomessa tavattavan lahnan sukuinen kalalaji.

Seipi on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä kala. Suomessa sitä esiintyy enimmäkseen Itä- ja Pohjois-Suomessa. Seipiä tavataan myös Suomen rannikkovesissä. Se muistuttaa särkeä, mutta on hoikempi ja vähemmän punasävyinen. Seipillä on vaaleankeltaiset silmät ja lyhyt kuono. Iiriksessä on pieniä tummia pilkkuja. Sen väritys on hailakka. Tavallisesti tummareunaisella kylkiviivalla on 48-53 suomua. Peräevän reuna on kovera. Nieluhampaat ovat kahdessa rivissä. Seipi kasvaa 20–25 cm:n pituiseksi.

Ruutana on karppikalojen heimoon kuuluva laji. Ennen ruutana luokiteltiin karpin sukuun Cyprinus, mutta nykyään se on luokiteltu omaan sukuunsa Carassius, johon kuuluu myös muun muassa kultakala.

Lahna on särkikalojen heimoon kuuluva kalalaji. Se on sukunsa Abramis ainoa laji.

Kampela on litteä kala, jonka vatsa on useimmiten vasemmalla kyljellä ja selkä oikealla kyljellä. Kampela elää meri- ja murtovedessä yleensä mutaisella merenpohjalla enintään noin 50 metrin syvyydessä. Suomessa sitä tavataan eniten Porin ja Porvoon välisellä merialueella, mutta myös Utsjoen Pulmankijärvessä. Itämeressä elää myös kolme muuta kampelalajia: hieta-, puna- ja piikkikampela.

Kuha on ahvenkalojen lahkoon kuuluva euraasialainen makeiden ja murtovesien petokala. Se on ahventen heimoin kookkain laji.

Ahven on Euraasiassa makeissa ja murtovesissä elävä kalalaji. Se on Suomen yleisin kalalaji ja Suomen kansalliskala. Ahven on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään. Sitä pyydystetään ruokakalaksi. Tyypillisesti ahven on 15–30 sentin pituinen ja 50–350 gramman painoinen.

Toutain on särkikaloihin kuuluva petokala, joka elää Suomessa harvinaisena. Se on Pirkanmaan maakuntakala.

Särki on makean ja murtoveden kala. Sillä on punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Särjen peräevä on lyhyt ja sen suomut ovat suuria. Särki kasvaa tavallisesti 15–25 cm:n pituiseksi, joskus jopa 45 cm pitkäksi. Särkeä muistuttavia suomalaisia kalalajeja ovat seipi, sorva, säyne, toutain ja turpa. Särki on ahvenen ja hauen jälkeen Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji.

Sorva on Euroopassa ja Keski-Aasiassa esiintyvä kala. Sorva muistuttaa ulkonäöltään särkeä, mutta sillä on punaiset evät ja keltaiset silmät ja on särkeä leveämpi, lisäksi aikuisten yksilöiden kyljissä on kuparinruskeaa sävyä. Sitä kutsutaan myös "punakontiksi" evien värin takia. Sorva muistuttaa myös jossain määrin säynettä ja turpaa. Sorva kasvaa 15–25 cm:n pituiseksi. Se elää makeassa vedessä ja murtovedessä, erityisesti matalissa ja ruovikkoisissa lahdissa. Se on kaikkiruokainen ja syö erilaisten pohjaeläinten lisäksi vesikasveja. Sorva kutee toukokuun lopussa tai kesäkuussa. Suomessa sen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Savoon asti.lähde?

Salakka on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä hopeankirkas särkikala.

Mutu on särkikalojen heimoon kuuluva pienikokoinen kala.

Punakampela on merkittävä ruokana käytettävä kala. Sitä syödään erityisesti Britteinsaarilla, jossa se on yksi yleisimmistä fish and chips -annoksen raaka-aineista, sekä Tanskassa. Suomessa sitä myydään etenkin pakastettuna.

Hauki on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala, jonka levinneisyys kattaa suurimman osan pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Suomessa se on ahvenen jälkeen vapaa-ajankalastuksen toiseksi tärkein saaliskala kokonaissaaliin painolla mitattuna.[2] Hauki on Ahvenanmaan maakuntakala.[3]

Kiiski on pieni, pohjalla viihtyvä kala. Kiiski syö pääasiassa surviaissääsken toukkia, mutta myös vesikirput, hankajalkaiset ja kalan mäti kelpaavat. Täysikasvuiset kiisket syövät myös kalanpoikasia. Täysikasvuinen kiiski on kooltaan 25 cm ja painaa noin 300 grammaa. Kiisken hyviä tuntomerkkejä ovat yhteen kasvaneet selkäevät, tylppä kuono, suuret silmät ja evien pienet pisteet.