1Uutiset - Lukemisen tähden

Orvontädyke on monivuotinen pienikukkainen ratamokasvi. Suomessa tavataan sen kaksi alalajia: orvontädyke , joka on muinaistulokas ja harvinainen alkuperäinen pohjantädyke .

Syyläjuuri eli tummasyyläjuuri on pahanhajuinen, monivuotinen syyläjuurien sukuun kuuluva kasvi. Se kasvaa 30–100 senttimetriä korkeaksi, ja sen pienet kukat ovat pallomaisia. Lajia kasvaa lähes koko Euroopassa ja lisäksi Länsi-, Keski- ja Kaakkois-Aasiassa. Sen elinympäristöjä ovat erilaiset kosteat paikat, ja se houkuttelee erityisesti ampiaisia. Syyläjuuri on perinteinen rohtolääkinnässä käytetty kasvi.

Maahumala on matala monivuotinen ruohovartinen kasvi.

Valkopeippi on huulikukkaisiin kuuluva monivuotinen kasvi. Lajinimi album tarkoittaa valkoista. Valkopeippi kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi, ja nuorena se on hyvinkin samannäköinen kuin nokkonen; lehdet ovat samanmuotoiset ja sijaitsevat samaten vastakkaisesti. Varsi on myös nelisärmäinen ja karvat harvasti. Englanniksi kasvin nimi on White dead-nettle, eli valkoinen kuollut nokkonen, koska sillä ei ole poltinkarvoja – eli se ei voi pistää. Valkopeipin valkoisista osista voi imeä, ja suuhun tulee erittäin makea maku.

Puistolemmikki eli lehtolemmikki on Suomessa luonnonvaraisena kasvava lemmikkilaji, jota myös viljellään puistoissa ja puutarhoissa koristekasvina.

Lehtokuusama on puuvartinen pensas, joka kuuluu kuusamakasvien heimoon.

Koiranheisi , kansanomaisesti myös koiranheisipuu, on puuvartinen pensas, joka kuuluu tesmayrttikasvien heimoon ja heisien sukuun. Koristekasvina viljelty lumipallopensas eli lumipalloheisi on sen lajike.

Paimenmatara on valkokukkainen voimakastuoksuinen monivuotinen kasvi.

Kumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Se kasvaa yleisenä luonnonkasvina melkein koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Nykyisin sitä myös viljellään mausteeksi. Suomi on yksi maailman johtavista kuminan viejistä; alan suurin yritys on hausjärveläinen Trans Farm Oy.[1]

Vuohenputki on monivuotinen, hyönteispölytteinen sarjakukkaiskasvi. Vuohenputki on kauppayrtti.

Metsäkurjenpolvi on violettikukkainen polvenkorkuinen metsissä kasvava kasvi. Se kuuluu kurjenpolvikasvien heimoon. Metsäkurjenpolvi on valittu Kajaanin nimikkokasviksi.

Lehtohorsma on horsmien sukuun kuuluva vaaleanpunakukkainen lehtokasvi.

Masmalo on kaksi- tai monivuotinen hernekasvi. Sitä kasvatetaan maanpeittokasvina. Suomessa masmalo on rauhoitettu Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Keltakannusruoho, myös kannusruoho on monivuotinen, keltakukkainen kukkakasvi kannusruohojen suvussa.

Niittyhumala eli ahoniittyhumala on huulikukkaiskasveihin kuuluva matala sinikukkainen ruoho.

Lehtopähkämö on ruohovartinen lehtometsien kasvi.

Peltolemmikki on sievä sinikukkainen kaksivuotinen kasvi. Se on Suomessa muinaistulokas. Peltolemmikin voi sekoittaa mäkilemmikkiin , hietalemmikkiin tai kukkimattomana ketohärkkiin .

Vanamo on pieni, ainavihanta varpu. Se on suvun vanamot ainoa laji. Aikaisemmin vanamo luokiteltiin kuuluvan kuusamakasveihin .[1] Vanamo oli Carl von Linnén lempikasvi, joten hän antoi kasvin suvuksi omasta sukunimestään muokatun nimen. Lajinimi borealis merkitsee pohjoista.[2]

Terttuselja eli euroopanterttuselja on punamarjainen, pari metriä korkea pensas. Sen luontainen kasvualue on Etelä- ja Keski-Euroopassa, mutta yleisenä puutarhakasvina se on levinnyt satunnaisesti luontoon laajalla alueella lähes koko Euroopassa ja Luoteis-Aasiassa. Terttuseljan marjat ovat lievästi myrkyllisiä.

Karhunputki on sarjakukkaisiin kuuluva, melko korkea kasvi. Hyönteispölytteisen karhunputken kukinnoilla liikkuu medenhaussa paljon hyönteisiä, kuten harsosääskiä ja kukkakärpäsiä. Kasvi kukkii juhannuksesta elokuuhun.

Myrkkykeiso on kesä-heinäkuussa kukkiva[3], märillä paikoilla esiintyvä monivuotinen, paksujuurinen sarjakukkaiskasvi, joka on hyvin myrkyllinen. Muita lajista käytettäviä nimityksiä ovat keisanputki, keisonputki, keisoputki, vesiputki, villiputki, velhonputki, myrkkyputki ja eläintenmyrkky. Myrkkykeison latinankielisen tieteellisen nimen alkuosa Cicuta on roomalaisten lajista käyttämä nimitys, ja loppuosa virosa tarkoittaa voimakkaasti haisevaa, mikä tässä yhteydessä viittaa juurakkoon. Sanaa virosa lähellä on myös sana virus, joka viittaa myrkyllisyyteen ja myrkkyyn.[4]

Koiranputki on monivuotinen, hyönteispölytteinen, sarjakukkaiskasvi. Kasvia tavataan typpipitoisilla mailla, yleensä koirien ulkoilutusalueiden tienvierillä ja viljelemättömillä pelloilla.

Käenkaali eli ketunleipä, joskus myös revonrieska on monivuotinen, 5–10 cm korkea, hento ruoho, joka kasvaa Suomessa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä harvinaistuen Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle asti, jota pohjoisempana se ei kasva. Sillä on ohuet kolmisormiset, vaaleanvihreät lehdet, jotka kasvavat ruusukkeina. Vastaherttaiset lehdykät painuvat alaspäin öiseen aikaan ja huonolla säällä. Hento maavarsi kasvaa vaakasuoraan suikertaen. Touko-kesäkuussa hieman lehtien yläpuolelle yksittäin vanojen päähän avautuvat kukat ovat terälehdiltään valkoisia ja lilasuonisia, toisinaan punertavansävyisiä. Käenkaalin kotahedelmä on kooltaan 3–4 mm.[1]