A1Uutiset

Tunnistatko sienet? Testaa Ruoka.fin kuvavisassa sienitietämyksesi. Selviätkö metsässä ilman sienikirjaa, vai kannattaako sinun poimia sienet torilta kaverin kanssa? Hyviä sienestysretkiä!Lue lisää si...

Korvasienten jälkeen nopeimmat ovat löytäneet jo kantarelleja ja tatteja.

Poimukellomörskyä luullaan usein huhtasieneksi. Sen näköinen se paljolti onkin. Voimakkaasti poimuinen lakkiosuus on pienempi, kuin iso sormustin pitkän, kermanvalkoisen, pienisuomuisen jalan päässä.

Suppilovahvero on piiloutumisen mestari. Suppilovahveroita voi kerätä, vaikka joulukuussa, koska ne eivät pienistä pakkasista välitä.

Leppärousku on herkullisin rousku. Kuusenleppärousku ja männynleppärousku eivät tarvitse esikäsittelyä, vaan ne voi panna suoraan pannuun.

Orakkaan tuntee hyvin lakin alla olevista piikeistä. Vaikka sieni on hyvä, niin kaikille ei ei kuitenkaan sovi koostumuksensa takia.

Tässä ohjelman osassa tutustutaan mustavahakkaaseen ja kehnäsieneen.

Herkkutatteja voi etsiä tiheistä kuusikoista. Männynherkkutattia taas kannattaa nimensä mukaisesti etsiä mäntykankailta.

Punikkitatit elävät yhteiselämää eri puulajien kanssa. Koivun, haavan ja männyn punikkitatit ovat hyviä ruokasieniä ja kauppasieniksikin hyväksyttyjä, eikä niitä tarvitse myyntierissä erotella toisistaan.

Mesisieniä kasvaa lahokannoissa tai -puissa. Suomessa se on pääasiassa kantosieni. Mesisieni on paha elävien puiden tuholainen.

Sienestäjän ei välttämättä tarvitse lähteä pihanurmea edemmäksi etsimään syötäväksi sopivia sieniä. Suomumustesieni on hyvä ruokasieni ja kasvaa läpi kesän ja syksyn runsasravinteisilla mailla kuten lannoitetulla nurmikolla, kompostissa, ravinteikkaassa lehdossa ja kaatopaikoilla.

Sieniä pidettiin ennen jonkinlaisina eriskummallisina kasveina, mutta nykyään niiden tiedetään olevan oma eliöryhmänsä.

Sienikausi on käynnistynyt myös baltiassa. Hyvien neuvojen saattelemana päätin koittaa onneani. Saaliiksi tuli rikkikääpää, jolla ruokittiin kansainvälinen hostelliväki.

Sääntö-Suomi ei ole ainoa maa, josta lähdetään ulkomaille ostoksille kieltojen vuoksi.

Tässä ohjelman osassa tutustutaan mustavahakkaaseen ja kehnäsieneen.

Rouskuja on useita eri lajeja. Haaparouskun lisäksi sienikoriin voi kerätä myös esimerkiksi harmaarouskua, joka on vähän kirpeämpi kuin haaparousku.

Suomalaiset ovat oppineet karttamaan sekä kärpässieniä että seitikkejä. Vuonna 2009 tuli kuitenkin ylättäin monta sienimyrkytystä.

Haperot ovat hyviä kolmen tähden sieniä. Niitä ei tarvitse ryöpätä, vaan ne voi viipaloida suoraan pannulle pasitettavaksi.

Kanttarellia voi olla vaikea löytää, koska se viihtyy heinien, risujen ja lehtien peitossa. Kanttarelleja kannattaa etsiä koivujen juurelta.

Mustatorvisieni kasvaa kanttarelleille tyypillisessä heinäisessä maastossa, koivujen äärellä. Mustatorvisieni voi olla musta tai harmaa.

Lampaankääpä on kuusen seuralainen, joka kasvaa neulamatoilla vähäsammalisessa maastossa.

Myöhään syksyllä sienestäjän katse tähyilee usein herkullisia suppilovahveroita, joita voi löytää aina lumen tuloon asti.

Sienillä on suuri merkitys luonnon kiertokulussa. Suuri osa sienistä toimii lahottajina. Ne elävät lahoavalla tai mätänevällä kasvualustalla ja ovat bakteerien ohella tärkeimpiä orgaanisen aineksen hajottajia luonnossa.