A1Uutiset

Kesä eli suvi on vuodenaika kevään ja syksyn välissä. Kesä on vuodenajoista lämpimin, koska maapallo on silloin kallistunut niin, että aurinko säteilee maan pinnalle jyrkemmässä kulmassa kuin muina vuodenaikoina. Pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuukausiksi lasketaan tavallisesti kesä-. heinä- ja elokuu, eteläisellä pallonpuoliskolla tammi-, helmi- ja maaliskuu.

Erityisesti länsimaissa kesäisin on tapana lomailla. Suomessa monet ihmiset matkustavat kesälomallaan ulkomaille, mutta viettävät paljon aikaa myös kesämökeillään maaseudulla, erityisesti juhannuksen paikkeilla.

Kesän pituus voidaan määritellä useilla eri tavoilla, joko kalenterin mukaan tai ilmaston tai sään perusteella. Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta 21. tai 22. kesäkuuta ja päättyy syyspäiväntasaukseen 22. tai 23. syyskuuta. Kuukausista kesään kuuluviksi lasketaan tavallisesti kesä-, heinä- ja elokuu. Terminen kesä katsotaan alkavaksi, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyväisluontoisesti +10 asteen yläpuolelle, ja päättyväksi, kun se vastaavasti laskee saman rajan alle. Terminen kesä kestää Etelä-Suomessa neljä kuukautta, Pohjois-Lapissa vain kaksi. Suomessa kesällä saatetaan myös tarkoittaa koulujen kesäloma-aikaa, joka alkaa kesäkuun alussa ja kestää nykyään 9–11 viikkoa vuodesta ja paikkakunnasta riippuen.

Syksy on yksi lauhkean ilmastovyöhykkeen neljästä vuodenajasta. Se on siirtymäaika kesästä talveen. Lauhkeassa ilmastossa syksyllä sato korjataan ja lehtipuut pudottavat lehtensä. Syksyllä päivät lyhenevät ja viilenevät. Syksy-sanasta tunnetaan myös variantti syys, joka esiintyy usein yhdyssanan alkuosana, esimerkiksi sanoissa syyskuu ja syyspäiväntasaus.

Syksyn merkit ilmaantuvat ensin Pohjois-Suomessa, keskimäärin elokuun lopulla. Etelä-Suomessa syksyn ensimerkit voi aistia syyskuun alkupuolella. Syksyn alussa monet hedelmäpuut kuten omenapuut tuottavat satoa. Jotkin syyskesän kukat kukkivat puutarhoissa, kuten daaliat, syysleimut, syysmaksaruohot ja syyshortensiat. Niityillä myös esimerkiksi asterit. Myös monet Etelä-Suomen luonnon eteläiset lajit, kuten tammet ja pähkinäpensaat saavat terhonsa ja pähkinänsä kypsiksi syyskuulla. Vaahteran siemenet lentelevät uusille alueille lenninsiipiensä avulla. Tähän aikaan monet lehtipuut alkavat valmistautua uuteen kevääseen ja kehittelevät jo seuraavan kevään lehtisilmuja. Alkusyksyllä sienet tuottavat itiöemiään lisääntyäkseen. Sienten satokausi alkaa yleensä jo elokuulla, heti kun säät ovat alkaneet vähän viiletä ja yöt selvästi pimentyä. Paras sienestysaika on elokuun lopulta syyskuun lopulle, ja esimerkiksi suppilovahveroita löytää Etelä-Suomesta vielä lokakuun lopullakin. Syksyn edetessä sademäärät kasvavat ja yhä useampi päivä on harmaa ja pilvinen.

Lehtien ruskastuminen alkaa Lapissa elokuun ja syyskuun vaihteessa ja Etelä-Suomessakin syyskuun alussa. Ylä-Lapissa ruska saavuttaa huippunsa jo syyskuun 10. päivän aikoihin ja lehtipuut ja varvut ovat jo täysin paljaita syyskuun loppuun mennessä. Etelä-Lapissa, esimerkiksi Rovaniemellä ja Torniossa ruska on kauneimmillaan syyskuun 15-20. päivien välillä, ja puut ovat täysin paljaita lokakuun alussa. Oulun seudulla ruska on kauneimmillaan syyskuun 20-25. päivien välillä, Jyväskylässä taas syyskuun 25-30 päivien välillä. Lahden eteläpuolisessa Suomessa ruskan aika on loistokkaimmillaan lokakuun 1-10. päivien välillä. Etelä-rannikon lämmösssä puut yleensä viivyttelevät sisämaata pidempään lehtiensä karistamista. Etelä-Suomessa puut ovat täysin paljaita lokakuun lopulla. Ensilumi sataa lapissa yleensä syyskuulla ja Etelä-Suomessakin yleensä loka-marraskuun vaihteessa tai marraskuun kuluessa.

Vuodenajat ovat ilmastossa tapahtuvan vuotuisen kierron vaiheita.

Vuodenaikojen vaihtelu on seurausta Maan pyörimisakselin kallistumasta eli akselikulmasta suhteessa Maan ratatason kohtisuoraan ja siitä johtuvista muutoksista Auringon säteilyn jakautumisessa. Myös Maan ja Auringon välisen etäisyyden vaihtelu muuttaa lämpötiloja, mutta sen vaikutus on lähes olematon. Lähimpänä Aurinkoa ollaan tammikuussa ja kauimpana heinäkuussa.

Kallistuman vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, ja siksi eri kulttuureissa on erilaisia tapoja jaotella vuosi osasiinsa. Esimerkiksi päiväntasaajan lähellä sijaitsevilla alueilla puhutaan vain sadekaudesta/monsuunikaudesta ja kuivasta kaudesta. Toisaalta Australian pohjoisosissa elävät alkuperäiskansat jakavat vuoden peräti kuuteen vuodenaikaan.