Kuusitoistavuotiaana luin Vincent van Goghin elämäkerran Hän rakasti elämää, joka järisytti maailmani. Ostin öljyvärit ja siveltimet, pohjustin pellavakankaat. Huoneestani tuli aikakone, jonka avulla siirryin sata vuotta taaksepäin impressionistien Pariisiin. Jostain syystä kankaille ei kuitenkaan ilmestynyt mestariteoksia, joten nöyrryin ja ilmoittauduin Helsingin Taiteilijaseuran maalauskurssille.