1Uutiset - Lukemisen tähden

Ignaz Philipp Semmelweis[A] was an Austro-Hungarian physician and scientist, now known as an early pioneer of antiseptic procedures. Described as the "saviour of mothers",[2] Semmelweis discovered that the incidence of puerperal fever could be drastically cut by the use of hand disinfection in obstetrical clinics. Puerperal fever was common in mid-19th-century hospitals and often fatal. Semmelweis proposed the practice of washing hands with chlorinated lime solutions in 1847 while working in Vienna General Hospital's First Obstetrical Clinic, where doctors' wards had three times the mortality of midwives' wards.[3] He published a book of his findings in Etiology, Concept and Prophylaxis of Childbed Fever.

Rooman keisarikunta oli muinainen laajoja alueita Välimeren ympäristössä hallinnut valtio. Keisariaika on yksi antiikin Rooman aikakausista: se alkoi vuonna 27 eaa. Rooman tasavallan kaatuessa ja jatkui vuoteen 395, kun valtakunta jakautui Länsi-Roomaksi ja Itä-Roomaksi; Länsi-Rooman viimeinen keisari syrjäytettiin vuonna 476, mutta Itä-Rooma jatkoi kukoistustaan Bysantin valtakuntana pitkälle keskiajalle.[1]

Poroerotus on tapahtuma, jossa porotokka ajetaan aitaukseen, pääasiallisena tarkoituksena merkitä vasat ja erottaa teuraaksi menevät porot muista. Samalla siitokseen jäävät eloporot luetaan lukulistoihin. Poroerotus on olennainen osa porotaloutta, joka on yhä tärkeä elinkeino suurimmassa osassa Lappia. Poron lihaa on vuosittain myytävänä noin kaksi miljoonaa kiloa.

Poronhoito on perinteinen arktisten kansojen elinkeino. Suomessa sitä harjoittavat sekä saamelaiset, suomalais-saamelaiset, että suomalaiset. Se on käytänteiltään jossain kotieläintalouden ja metsästyksen välillä, sillä porokantoja hoidetaan aktiivisesti, mutta porot kuitenkin laiduntavat vapaina. Poronhoitoa harjoitetaan Euroopassa ja Aasiassa, sen sijaan Pohjois-Amerikan karibuja ei ole koskaan kesytetty[1]. Tässä artikkelissa esitellään lähinnä Fennoskandian ja erityisesti Suomen alueen poronhoitoa.

Aarni Emanuel Penttilä oli suomalainen kielitieteilijä , joka palveli 30 vuotta suomen kielen professorina Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa.

Espanjantauti oli vuosina 1918–1919 riehunut pandemia, jonka aiheutti harvinaisen tappava influenssa A:n alatyyppi H1N1. Pandemia kesti noin puolitoista vuotta. Arviot kuolleiden määrästä vaihtelevat suuresti, noin 30 miljoonasta 100 miljoonaan.[1][2][3] Luonteeltaan espanjantauti oli influenssa, jonka oireina olivat yskä, kuume ja särky. Jälkitauteina se saattoi aiheuttaa muun muassa keuhkokuumeen. Pelkästään Suomessa espanjantautiin kuoli noin 25 000 ihmistä.

Ignaz Philipp Semmelweis [zemelvais] oli itävaltaunkarilainen lääkäri ja synnytysopin professori, joka löysi lapsivuodekuumeen syyn ja vakiinnutti antiseptiikan ja käsien desinfioinnin yleisiksi lääketieteellisiksi käytännöiksi.[1][2] Työskennellessään Wienin kätilösairaalan johtajana Semmelweis havaitsi vuonna 1847, että lääketieteen ylioppilaiden ja kätilöiden hoitamien synnytysten jälkeisessä äitiyskuolleisuudessa oli erittäin suuri ero. Lääkärien ja alan ylioppilaiden osastolla kuolleisuus oli huomattavasti korkeampi kuin koulutettujen kätilöjen tai kätilöharjoittelijoiden osastolla .[3]

Semanttinen Web on verkon laajennus, joka perustuu World Wide Web Consortiumin standardeihin. W3C:n mukaan “semanttinen web tarjoaa yleisen kehysympäristön, joka mahdollistaa datan jakamisen ja uudelleenkäyttämisen yli sovellus-, yritys- ja yhteisörajojen.[1] Termin loi Tim Berners-Lee tarkoituksenaan kuvata dataverkkoa, jonka sisältöä koneet pystyvät prosessoimaan.[2] Siinä missä kriitikot ovat kyseenalaistaneet semanttisen webin toteutettavuutta, ovat puolestapuhujat tuoneet esille sen sovellusten toimivuuden olevan todistettu teollisuuden, biologian ja humanististen tieteiden aloilla.[3] Käytännössä tämä tarkoittaa dataverkkoa, jonka datan osaset on luotu niin, että niiden sisällön perusteella myös koneet pystyvät luomaan liittyvyyssuhteita datan osasten väleille.

Suomalaisen kansanrunouden juuret ulottuvat pitkälle esihistoriaan. Otaksutaan, että kalevalamitta, joka on yhteinen suomalaiselle, karjalaiselle ja virolaiselle kansanrunoudelle, on peräisin kanta­suomalaiselta ajalta, joka ajoittuu varhaiselle rauta­kaudelle.

Rooman valtakunta oli antiikin aikaisen Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi, joka käsitti koko Välimeren alueen. Varhaisimmat merkit asutuksesta Rooman kaupungin alueella ovat pronssikaudelta noin 1300-luvulta eaa.[1] Kaupungistuminen lienee alkanut 700-luvulla eaa. Rooma kehittyi vuosisatojen aikana Välimeren ympäröiväksi maailmanvallaksi. Vuonna 395 valtakunta jakautui kahtia, Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi, joista Länsi-Rooma kuitenkin kukistui jo vuonna 476, jolloin sen viimeinen keisari syrjäytettiin. Rooman valtakunnan yhdistämisyritykset Itä-Rooman johdolla päättyivät islamin nousuun 600-luvulla. Silti Itä-Rooma eli Bysantti oli olemassa, joskin alueeltaan huomattavasti pienentyneenä, Konstantinopolin turkkilaisvaltaukseen saakka 1453.[2] Lisäksi Trebizondin keisarikunta säilyi vuoteen 1461 saakka ja Theodoron ruhtinaskunta vuoteen 1475.

Panoraamakuva on laajan yleisnäkymän eli panoraaman esittävä kuva.[1][2]

Poro on puolikesy hyötyeläin, joka muistuttaa kantamuotoaan tunturipeuraa. Poron erinomaisesti sopeutunut pohjolan ankariin olosuhteisiin.

Tunturipeura on Etelä-Norjassa ja Kuolan niemimaalla Venäjällä elävä peuran alalaji. Puolikesy poro on jalostettu tunturipeurasta, joten ne ovat samaa alalajia.