1Uutiset - Lukemisen tähden

Kontekstityökalun popup-osiolla on näppärä harjoitella myös astevaihtelusanojen taivutusta ja tarkistaa itse. Laitoi

Keräsin ihan lyhyessä ajassa listan sanoista, joissa useimmissa on astevaihtelua, sen poikkeuksia ja mitä vain. Kontekstityökalulla pystyy jokaisen sanan taivutuksen ja merkityksen katsomaan vaikka Wiktionarystä tai Kielitoimiston sanakirjasta. Molemmissa on hyviä taivutustaulukoita. Kielitoimiston sanakirjassa on supistettu taulukko, josta kuitenkin näkee tärkeimmät taivutukset. Kontekstityökalu kannattaa ladata pc-Chromeen, mutta jos avaa linkit uusiin välilehtiin, silläkin pärjää jotenkin.

Äännevaihteluista on astevaihtelu tietenkin merkittävin. Missään ei ollut listaa, jolla taivutuksia voisi harjoitella. Nyt on. Minun teoriani on, että kieltä pitää harjoitella induktiivisesti eli käytännössä kuten lapsi tekee. Aivomme ovat fantastinen elin, joka usein pystyy luomaan järjestystä kaaokseen. Äännevaihteluita ei oikein voi tai kannata harjoitella säännöistä käsin. Lapsikin oppii luonnonmenetelmällä. Alussa hänelläkin on vaikeuksia, mutta hän oppii. Suomen osaamista ei mielestäni ole se, että osaa sanoa säännön, jonka mukaan sana taipuu, vaan että osaa sanoa oikein. Harjoitus tekee mestarin. Samasta aiheesta lisää.

Kun klikkaa Wiktionarya Search-kontekstityökalussa, saa nähdä selityksen aloitella-sanalle ja täydellisen taivutustaulukon, josta ylimmäisenä yks. 1. persoona.

Täällä on suuri määrä astevaihtelusanoja. Astevaihtelun ideaan pääsee taivuttamalla vain yhdessä muodossa, jossa näkee miten sana muuttuu keskeltä. Nomineissa ja nominaalimuodoissa se voisi yksikön genetiivi ja verbeissä yksikön 1. persoona. Tietenkin voi taivuttaa myös muissa muodoissa, mutta se voi käydä toiston vuoksi tylsäksi.

Tässä osassa opetellaan arkikeskusteluja. Aloitetaan kysyminen-osiolla, jossa käydään läpi muun muassa tärkeimmät kysymyssanat. Sen jälkeen kysytään Mitä kuuluu?, jossa opetellaan kuulumisten vaihtoa ja tervehdyksiä. Lopuksi käydään läpi astevaihtelua.

Äännevaihteluista on astevaihtelu tietenkin merkittävin. Missään ei ollut listaa, jolla taivutuksia voisi harjoitella. Minun teoriani on, että kieltä pitää harjoitella induktiivisesti. Aivomme ovat fantastinen elin, joka usein pystyy luomaan järjestystä kaaokseen. Äännevaihteluita ei oikein voi tai kannata harjoitella säännöistä käsin. Lapsikin oppii luonnonmenetelmällä. Alussa hänelläkin on vaikeuksia, mutta hän oppii. Suomen osaamista ei mielestäni ole se, että osaa sanoa säännön, jonka mukaan sana taipuu, vaan että osaa sanoa oikein. Harjoitus tekee mestarin.

Tässä on laboroitu ahertaa-sanaa. Highlight to Search-laajennuksen ruudussa sana on taivutettu aherran-muotoon. Siitä ollaan hakemassa perusmuotoa älykkäällä Turun parser-demolla. Jos se antaa perusmuodoksi ahertaa, taivutus on tehty oikein. On muitakin hakukoneita, joilla perusmuodon saa selville.

Pari päivää sitten radiossa toimittaja kertoi säästä ja alkoi epäröidä utu-sanaa taivuttaessaan: ”heikko näkyvyys udun…tai utun vuoksi.” Toimittajan epäröinti johtui suomen kielen erikoisuudesta, jota kutsutaan astevaihteluksi. Se tarkoittaa, että monissa sanoissa (mutta ei kaikissa) konsonanteilla on heikko ja vahva aste, esim. matto – maton, mato – madon. Utu-sana esiintyy puheessa niin harvoin, että toimittajan kielikorva ei heti tunnistanut, että sana kuuluu normaalin astevaihtelun piiriin, siis utu – udun.