Kaikki nuo ja monet muut ovat vanhoja suomalaisia lasten leikkiloruja tai sanaleikkejä. Niiden juuret ulottuvat satojen vuosien päähän Suomen historiaan ja ne kuuluvat aikaan, jolloin suullinen lastenkulttuuri oli vielä voimissaan. Näitä tutulta kuulostavia lorutuksia saneli isoisä tai isoäiti polvellaan istuvalle lapsen lapselleen iltaisin, ja sitä tietä sanallinen perinne kulki luontevasti eteenpäin -kirjaimellisesti polvelta toiselle. Lapsi kokosi runoaarteet osaksi muistiaan ja liitti ne omaan arkiseen elämänmenoonsa. Lasten leikit olivat entisaikaan loruja tulvillaan!
– Selästä sidottu muistoalbumi oli yhden lukukauden kirja, joka piti saada täyteen. Runoja ryhdyttiin keräämään kouluvuoden alussa. Kun joku tuli kylään, minä ojensin kiiltokuvakirjan ja muut antoivat täytettäväksi vieraskirjan. Olin liimannut kiiltokuvat valmiiksi ja kirjoittaja sai valita mieleisensä sivun, Pirkko Lahti muistelee.
Mummon kanat Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli. Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli. Vaan metsässä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen. Vaan metsässä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen.
Skuuppilehdet's insight:
Sama juttu saattaa toistua. Laaja kokoelma tutuimpia ja rakkaimpia lasten lauluja ja runoja.
Pieni vastasyntynyt on hämmästyttävä yhdistelmä täydellistä avuttomuutta ja monimutkaisia taitoja. Monesti pienen vauvan vanhempi pelkää lähinnä hajottavansa hennolta tuntuvan lapsen -mutta vauvat on tehty lujista aineksista, he ovat sitkeitä ja sekä kestävät että haluavat kokea paljon uusia asioita. Leikkimällä lapsi tutustuu omaan kehoonsa ja ympäristöönsä, ja saa samalla nauttia hoitajiensa huomiosta. Huomiota vauva rakastaa, eikä huomionhakuisuus miksikään muutu lapsen kasvaessakaan!
Kaikki nuo ja monet muut ovat vanhoja suomalaisia lasten leikkiloruja tai sanaleikkejä. Niiden juuret ulottuvat satojen vuosien päähän Suomen historiaan ja ne kuuluvat aikaan, jolloin suullinen lastenkulttuuri oli vielä voimissaan. Näitä tutulta kuulostavia lorutuksia saneli isoisä tai isoäiti polvellaan istuvalle lapsen lapselleen iltaisin, ja sitä tietä sanallinen perinne kulki luontevasti eteenpäin -kirjaimellisesti polvelta toiselle. Lapsi kokosi runoaarteet osaksi muistiaan ja liitti ne omaan arkiseen elämänmenoonsa. Lasten leikit olivat entisaikaan loruja tulvillaan!
Runoilija Kirsi Kunnas lukee otteita ensimmäisestä lastenkirjastaan "Tiitiäisen satupuu" vuodelta 1956. Runot ovat "Metsähiisi" ja "Kattila ja perunat". Lue ...
Poimin kirjahyllystä pari lapsuuden ja nuoruuden ajan muistokirjaa ja muistelin itsekseni hymistellen menneitä aikoja sivuja käännellessä. Tässä muutama värssypoiminto.
Karjalan leikinhaluiset nuoret saattoivat esimerkiksi sunnuntai-iltana kerääntyä jonkin talon isoon tupaan. Jos talon isäntäväki antoi luvan, sekä nuoret että vanhat aloittivat yhteisen leikin, eli leikit, kuten niitä Kannaksella nimitettiin. Jossakin muualla ne olivat nimeltään kalenat, öiset tai besodat. Leikin alkaessa tytöt ja naiset asettuivat toiselle puolelle tupaa ja miehet toiselle. Vanhempi mies tai nainen valittiin leikin johtajaksi. Koska soittimia ei ollut, leikittiin laulun tahdissa esilaulajan johdolla. Niin sanottuja rinkileikkejä leikittiin aina sen mukaan, mitä laulussa sanottiin. Motoraa leikittiin siten, että toiset pyörivät piirissä ympäri ja samanaikaisesti kaksi paria pyöri piirin keskellä.
*** HIIRENVIRNA Hiirenvirna, hento, rento, sinistä ja purppuraa, palkoveneitä, tuulen henki, kesän aalloilla keinuttaa. Kukahan siemenet syödä saa? *** KISSANKELLO Kissankellojen ääni soi, sen ääne...
To get content containing either thought or leadership enter:
To get content containing both thought and leadership enter:
To get content containing the expression thought leadership enter:
You can enter several keywords and you can refine them whenever you want. Our suggestion engine uses more signals but entering a few keywords here will rapidly give you great content to curate.
Your new post is loading...
Scoop.it!
