A1Uutiset

Syyskylväjä huijaa porkkanan tuhohyönteisiä ja saa aikaisen sadon – kun ei vain erehdy kylvötöihin liian aikaisin. Illat pimenevät, lehdet tippuvat puista, maa alkaa pikkuhiljaa jäätyä: mikä ihana aika lähteä kasvimaalle kylvötöihin. Ei, tämä ei ole huijausta! – Porkkanat voi hyvin kylvää j

Huolellinen perustaminen varmistaa sadon ja helpottaa kasvimaan hoitamista. Aloita perustaminen kääntämällä maa.

Haaveiletko omasta kasvimaasta? Houkuttaako ajatus luonnonmukaisesti kasvatetusta lähiruuasta? Näillä 10 neuvolla onnistut kasvimaan perustamisessa.

Paljon aurinkoa, kuohkea maa sekä vettä ja ravinteita kasvien tarpeisiin. Ke­vät­kun­nos­tus virittää kasvimaan parhaaseen kas­vu­kun­toon.

Mintut ovat luonnonvaraisia ja monivuotisia yrttejä. Maailmassa on arviolta 1200 erilaista minttua. Tärkeimmät niistä ovat kuitenkin viherminttu ja piparminttu , joista jälkimmäinen on vesimintun ja vihermintun suvullisesti steriili risteytys.

http://saaressa.blogspot.fi/2016/02/lue-uutisia-ja-human-interest-juttuja.html
- Klikkaa kuvaa tai otsikkoa, jos haluat pääjuttuun
Lehdessä on enemmän ajankohtaisjuttuja - http://www.scoop.it/t/lehti filtered by puutarha

Tarhapapu on hernekasvien heimoon kuuluva yksivuotinen kasvi. Tarhapapu on kotoisin Amerikasta, jossa sen kasvatus aloitettiin Mesoamerikassa ja Andeilla. Nykyään sitä viljellään maailmanlaajuisesti.[1]

Kesäkurpitsa on ryhmä kurpitsan lajikkeita.[1] Kesäkurpitsa on vihannes ja ulkonäöltään hyvin samankaltainen kuin kurkku: vihreä tai joskus keltainen, pitkulainen, joskus pyöreähkö. Kesäkurpitsa tuli Suomeen 1600-luvulla Välimeren alueelta. Suomessa kesäkurpitsaa syödään noin puoli kiloa henkeä kohti vuodessa. Hedelmän lisäksi myös kesäkurpitsan kukat ovat syötäviä. Taimet pitää esikasvattaa, mikä onnistuu kotioloissa. Siemenet kylvetään halkaisijaltaan 6-10 cm ruukkuihin. Esikasvatuksessa käytetään peruslannoitettua ja kalkittua kasvuturvetta. Taimet istutetaan ulos ilmojen lämmettyä siten, ettei lämpötilan pitäisi laskea alle 10°c asteen. Istutettaessa riittää, että taimissa on yksi kasvulehti.[2]

Kaali on ristikukkaisten heimoon kuuluva kasvilaji, jota viljellään vihanneksena. Sen luonnonvarainen kantamuoto kasvaa Pohjois-Afrikan ja Etelä- ja Länsi-Euroopan rannikoilla. Kaalia on viljelty useita tuhansia vuosia, ja siitä on jalostettu koko joukko toisistaan suuresti eroavia viljelymuotoja.[3]

Salaatti on pääasiassa kasviksista tai juureksista, usein varsinkin salaatista koostuva, yleensä kylmä ruokalaji. Usein salaattiin lisätään myös hedelmiä. Salaatin tulisi kuulua aina osaksi ateriaa, sillä kasviksista saadaan runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja ravintokuitua, mutta ainakin kevyeksi valmistettuna, suhteellisen vähän energiaa. Asiasta on olemassa monia ravintosuosituksia, ruokaympyröitä, -kolmioita ja lautasmalleja.[1][2]

Keltasipuli , eli kepasipuli tai tavallinen sipuli on tunnetuin ja yleisimmin käytetty Allium-suvun syötävä kasvi. Koko Allium-sukua kutsutaan sipuleiksi, ja tämäntyyppistä turvonnutta lehtityveä, johon kasvi varastoi ravintoa seuraavalle vuodelle, sanotaan myös sipuliksi.

Valkosipuli eli kynsilaukka on monivuotinen narsissikasvien heimoon kuuluva viljelyskasvi, jonka sipulia käytetään mausteena tuoreeltaan tai kuivattuna. Valkosipulin alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta säilyneiden dokumenttien perusteella ainakin jo muinaiset egyptiläiset pitivät sitä tärkeänä ravintokasvina. Pohjolassakin valkosipulia on viljelty jo viikinkiaikana, mutta 1800-luvulla sen viljely ja käyttö jostakin syystä ehtyi. Nykyään valkosipulia kuitenkin käytetään yhä enemmän suomalaisessakin keittiössä.

Kasvimaan perustaminen vaatii jonkin verran työtä, mutta kun teet pohjatyöt kunnolla, pääset nauttimaan hyvästä ja satoisasta kasvimaasta.

Muutama rivi salaattia, pari riviä hernettä, valikoima mieliyrttejä ja kesäkurpitsa täyttävät pienen pihan kasvimaan. Aarin palstalta perunoita, juureksia ja vihanneksia riittää tuoreena ruokapöytään ja syksyllä vielä varastoonkin.

Salviat ovat huulikukkaiskasveihin kuuluvien kasvien suku, johon kuuluu yli 900 lajia. Tunnetuin salvialajeista lienee maustekasvina käytetty ryytisalvia .[1] Päihteenä käytetty salvia on Salvia divinorum. Salvian nimi on peräisin latinankielen verbistä salvare, parantaa ja salvialla uskotaan olevan monia parantavia ominaisuuksia.[2].

Pinaatti on ruohokasveihin kuuluva vihannes. Sen lehdet ovat "ruttuiset" ja tummanvihreät. Talvilajikkeiden väri on tosin hieman vaaleampi. Se on tullut Eurooppaan Persiasta 1000-luvulla, kun arabit valloittivat Espanjan. Persiassa sitä on viljelty ainakin jo neljännellä vuosisadalla. Arabialainen kirjailija Ibn al-Awam totesi pinaatista 1100-luvulla, että se on "vihannesten prinssi".

Pavut on hernekasvisuku, johon kuuluu noin 80 köynnöstävää ruohovartista lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikassa. Lehdet ovat kolmisormiset, kärhettömät ja kukinto isokukkainen terttu.

Lehtikaali on tummanvihreä, voimakkaanmakuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin.[1] Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia, sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiineja. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Lehtikaalin energiasisällöstä 35 prosenttia tulee proteiineista, kun sama luku keräkaalin kohdalla on vain 17.[2][3] Lehtikaali onkin kasvissyöjien suosiossa rauta-, kalsium- ja proteiinipitoisuutensa takia.[4]

Lehtimangoldi , jota kutsutaan myös nimellä lehtijuurikas, on juurikkaan muunnos.

Sipulit eli laukat on narsissikasvien heimon suku, johon kuuluu noin 1 250 lajia. Ne kasvavat luonnonvaraisina pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla. Monia niistä viljellään ja käytetään ruoaksi. Lajeille on yhteistä voimakas, "sipulimainen" tuoksu. Ne ovat monivuotisia ja talvehtivat sipulinsa eli turvonneen lehtiruusukkeen tyven avulla.