1Uutiset - Lukemisen tähden

Tilli eli maustetilli on yksivuotinen Aasiasta peräisin oleva ruohokasvi. Se kasvaa luonnonvaraisena Välimeren ympäristössä, mutta sitä käytetään enimmäkseen mausteena Pohjoismaissa, Venäjällä ja Puolassa – tosin myös intialainen keittiö tuntee tillin. Suomessa se on yksi viljellyimmistä yrteistä.

Lanttu (Brassica napus tai Brassica napus ssp. rapifera), josta käytetään myös nimiä räätikkä ja räätikäs, on juures. Se on Euroopassa nuorempi tulokas kuin nauris, mutta on silti arvioitu, että se olisi ollut yksi kolmesta pääjuureksesta, joita roomalaiset käyttivät. Täysin varmoja voidaan olla vasta 1500-luvun kasvikirjojen kuvista, että ne esittävät lanttua. Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä, mutta ei olla varmoja, onko siitä suoraan syntynyt lantun esiaste, josta on lantun lisäksi kehittynyt rapsi, vai onko ensin syntynyt rapsin esiaste.[1]

Suomalaisessa mytologiassa on kerrostumia eri aikakausilta. Vanhimmat liittyvät ehkä jo kivikautiseen šamanismiin. Tunnetuin suomalaisen mytologian edustaja on Kalevala.

Puukkojunkkarit eli häjyt olivat Etelä-Pohjanmaalla lähinnä 1800-luvulla esiintyneitä rettelöitsijöitä ja rauhanhäiritsijöitä, joiden keskuudessa tappelut olivat yleisiä. Puukkojunkkarit rellestivät kutsumattomina vieraina häissä, ajelivat toisten hevosilla, kiertelivät humalapäissään ympäri pitäjiä, harrastivat uhkapelejä, yöjuoksua tai varastelua. Osa heistä syyllistyi tappoihin, murhiin tai väkivaltaisiin kuolemantuottamuksiin.

Yöjuoksu eli yöjalka eli yöstely on entisaikojen maalaiselämään kuulunut nuorison tapa pitää yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen. Yleensä naimattomat pojat käyvät kesäöinä tyttöjen aitoissa. Siveellinen selitys toiminnalle on, että pojat käyvät katsomassa tyttöjen näytille varaamia käsitöitä, jotta tietäisivät, tulisiko tytöstä hyvä vaimo. Toiminnan mahdollisti se, että tytöillä oli usein kesäisin tapana nukkua aitassa tai muussa ulkorakennuksessa, mikä ei ollut talvella mahdollista kylmyyden takia. Perheen luokse tupaan ei olisi vieraita voinut ottaa. Usein oli myös tarkoitus nukkua vierekkäin vaatteet päällä. Tätä intiimimpi kanssakäyminen oli ankarasti kiellettyä ja paheksuttua, ja siitä kiinni jääminen olisi tuhonnut osapuolten maineen. Avioliiton ulkopuolinen yhdyntä eli salavuoteus oli myös sakoilla rangaistava rikos vuoteen 1926 asti. Joskus nuorten nukkumisen siveyttä valvottiin tai käytiin tarkastamassa. Silti ennen perinteen loppumista se oli monin paikoin ehtinyt leimautua seksuaalisiksi seikkailuiksi.

Isäntä on sosiaalihistoriallisessa mielessä vapaa mies, jolla on palvelusväkeä. Antiikin Roomassa isäntä saattoi omistaa epävapaata palvelusväkeä, mutta tällä saattoi olla myös vapaita suojatteja klienttejä. Latinankielisestä sanasta patron on puhekieleen tullut sana patruuna, jolla useimmin viitataan teollisuuslaitoksen tai kartanon omistajaan. Tavallisimmin isäntä on maalaistalon miespuolinen haltija, tilallinen eli talollinen[1].

Kaste on kristillinen toimitus ja uskon ilmaisu[1], jossa henkilö kastetaan vedellä ja usein samalla liitetään kirkon tai seurakunnan jäseneksi. Vesikasteen teologinen olemus mm. pelastavana, uudestisynnyttävänä tai omantunnon asiana vaihtelee eri kirkkokuntien ja yksilöiden välillä. Oppi vesikasteesta historiassa on ollut yksi kirkkokuntia sekä yksilöitä vahvasti erottava, mutta nykyisin myös yhdistävä asia.

Rippikoulu on osa evankelis-luterilaisen kirkon jatkuvaa ja ihmisen koko eliniän kestävää kasteopetusta. Seurakunta kutsuu rippikouluun 15 vuotta täyttävät jäsenensä. Kirkon ja seurakunnan asettama virallinen yleistavoite rippikoululle on, että "rippikoululainen vahvistuu siinä uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, johon hänet on pyhässä kasteessa otettu, kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen ja elää rukouksessa ja seurakuntayhteydessä". Rippikoulun tehtävänä on auttaa nuorta elämään ja ymmärtämään sitä uskon todellisuutta, johon hän on pyhässä kasteessa tullut osalliseksi. Elämä, usko ja rukous –pääteemojen alla eletään ja käydään oppijalähtöisesti läpi koko elämän kirjoa. Suomessa rippikoulun asema on hyvin vahva ja rippikoulu on nuorten keskuudessa suosittu. Rippikoulun myötä ev.lut kirkkoon liittyi vuonna 2010 yhteensä noin 1500 nuorta ja heistä 1002 kastettiin.[1] Arvioidaan, että rippikoulun takia Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole kärsinyt yhtä suurta jäsenkatoa kuin sen sisarkirkot muissa maissa.lähde?

Jalkapuu on vanha, monissa maissa käytetty häpeärangaistuksen väline. Siinä on päällekkäisiä kolottuja hirsiä, joiden väliin laitetaan rangaistavan jalat ja joskus myös kädet. Hirret lukitaan toisiinsa päissä olevilla kiiloilla tai haoilla niin, että tuomittu joutuu paikoillaan kärsimään kunniaansa kohdistetun rangaistuksen. Jalkapuu oli yleensä sijoitettu näkyvälle paikalle, esimerkiksi kirkon eteiseen tai pihalle, tai useimmiten kirkon läheisyyteen, niin että koko kirkkokansa näki rangaistusta kärsivän.

Renki on tilallisen maanviljelijän apumies. Koneistuneessa maataloudessa rengit eli maataloustyöntekijät ovat harvinaisia, mutta perinteisessä tilanpidossa entisaikoina he olivat hyvinkin tavallisia. Erityisesti maatalouksissa, joissa ei ole koneita, mutta tuotanto on selvästi yli omavarantarpeen, rengit olivat varsin välttämättömiä. Heidän lisäkseen tilat työllistivät lukuisia torppareita, jotka tekivät päivätöitä sekä mäkitupalaisia, jotka luontaistuotteina tai rahana maksettua palkkaa vastaan tekivät talon töitä.

Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.

Finnish mythology is a commonly applied description of the folklore of Finnish paganism, of which a modern revival is practiced by a small percentage of the Finnish people. It has many features shared with fellow Finnic Estonian mythology and its non-Finnic neighbours, the Balts and the Scandinavians. Some of their myths are also distantly related to the myths of other Finno-Ugric speakers like the Samis.

Merikartta eli merikortti on kartta, jossa kuvataan meri- ja vesialueiden pohjanmuodot sekä rantaviivat. Mittakaavasta riippuen siihen voi olla yksityiskohtaisesti merkittynä syvyystietojen lisäksi muun muassa rannikon ja saarten pinnanmuodot, vesiväylät, satamat, merenpohjan luontaiset esteet kuten karikot ja matalikot, rantaviivan yksityiskohdat, merenkululle vaaralliset kohteet kuten hylyt, luonnolliset sekä ihmisen rakentamat navigoinnin apuna käytettävät kohteet kuten majakat, tunnusmajakat, loistolaitteet, viitat, väyläohjauslaitteet ja kummelit. Lisäksi karttaan voi olla merkittynä merivirrat ja niiden voimakkuudet sekä poikkeamat Maan magneettikentästä.

Nauris on ristikukkaiskasveihin kuuluva kaksivuotinen juurikasvi. Se oli ohran ohella tärkein viljelykasvi aina 1800-luvulle saakka, kunnes peruna yleistyi Suomessa.[1] Kasvi on Suomessa muinaistulokas.[2]

Porkkana on juureksena viljelty sarjakukkaiskasvi. Sen paksuuntunut pääjuuri on väriltään tavallisesti oranssi, ja siinä on puunkuorta muistuttava ohut kuori. Juuri sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta beta-karoteenia, joka antaa sille oranssin värin. Porkkana on perunan jälkeen Suomen suosituin juures; sitä syödään jopa yhdeksän kiloa henkeä kohden vuodessa.

Talkoot eli talkootyö on perinteinen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne.[1] Talkoissa autetaan esimerkiksi talon rakentamisessa tai annetaan muuta työpanosta ilman korvausta. Talkoissa suorite on yleensä yksi kertaluonteinen kokonaisuus, kuten betonilattian valu tai pihan siivous. Kaupungistumisen myötä myös asunto-osakeyhtiöt ja vuokrakerrostalot järjestävät talkoita .

Kyyttö tarkoittaa raidallista tai juovikasta. Sanaa käytetään kuvaamaan nautojen väritystä, jossa eläimen kyljet ovat tummat ja selkäpii, joskus myös vatsanalus, on valkoinen. Suomessa sana kyyttö on vakiintunut väriltään kyytöksi vakiintuneen itäsuomenkarjan toiseksi nimeksi, joka kuitenkin on oma rotunsa.[1] Kyytöllä on kuitenkin voitu viitata kansanperinteessä moniin muihinkin asioihin, esimerkiksi rukiinjyviin . ”Kyyttösilmä” puolestaan on viitannut ihmiseen, jolla on viirumaiset tai kierot silmät.[1]

Suurperhe on yhteistaloudessa elävä perhe, joka koostuu useammasta ydinperheestä. Perhemallin perusosan muodostaa kolme sukupolvea, jossa vanhinta sukupolvea edustaa isoisän ja isoäidin muodostama ydinperhe, keskimmäisen heidän lastensa ja nuorimman lastenlasten ydinperheet. Lisäksi siihen voi edellä mainittujen lisäksi kuulua kaukaisempia sukulaisia ja täysin ulkopuolisiakin.[1] Sukulaiset voivat olla tätejä, setiä, serkkuja ja enoja, joskus myös naimisissa olevia setiä, tätejä tai enoja ja näiden puolisoita tai enoja.[2]

Prostituutio on tulojen hankkimista sukupuolisuhteiden avulla.[1] Prostituution harjoittajaa kutsutaan prostituoiduksi.[1]

Häät eli vihkiäiset on juhla avioliittoon vihittäessä.[1] Häämenot vaihtelevat paljon eri kulttuurien välillä. Yhteistä kuitenkin useimmille kulttuureille on se, että sekä morsian että sulhanen pukeutuvat tavallista paremmin, ja häävieraille on varattu paljon herkullisia ruokia. Häävieraita on joskus hyvinkin paljon, kuitenkin yleensä vähintään sekä morsiamen että sulhasen lähisuku.

Kinkerit olivat rippikoulua edeltänyt opetustapahtuma Suomen maaseutualueilla. Kinkereillä opeteltiin muun muassa lukemaan ja luettiin katekismusta sekä Raamattua. Opettajana toimi usein pappi tai lukkari. Yleisesti kinkereitä järjestettiin kansakoulujen yleistymiseen asti. Nykyään niitä järjestetään edelleen maaseudulla. Kaupungeissa kinkeritoiminta on hiipunut. Paikallisesti niillä on edelleen merkitystä sosiaalisina tilaisuuksina sekä seurakunnan toiminnan ja toimihenkilöiden esittelytilaisuuksina. Kinkereitä järjestettiin vuonna 2005 noin 3000.

Torppari oli vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut viljeltäväkseen osan suuremmasta maatilasta. Vuokraamalla vain osan tilasta torpparit erosivat sekä lampuodeista, joilla oli koko maatila vuokralla, että mäkitupalaisista, joilla oli vuokralla vain lähinnä asuntotontit. Torpparit maksoivat torppansa vuokran maanomistajalleen tyypillisesti tekemällä päivätöitä eli taksvärkkiä vuokranantajansa tilalla. Toisinaan vuokraa maksettiin myös torpan tuotteilla.[1]

Piika (ruots. piga) tarkoittaa entisaikaan maataloon tai kartanoon kotiapulaiseksi tai palvelijattareksi palkattua nuorta tyttöä tai naista. Piiat tekivät myös raskaita pelto- ja navettatöitä. Piiaksi lähdettiin tavallisesti noin 15 vuoden iässä. Tavallista oli, että piian työura päättyi avioliittoon ja oman talouden perustamiseen esimerkiksi torpparin, talonpojan tai käsityöläisen kanssa. Yksin elävät piiat saattoivat jatkaa palvelusta koko elämänsä ajan.

Salaliittoteoria on käsitys, jonka mukaan jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun takana on salaliitto. Näiden teorioiden luojat olettavat toisinaan, että salaliittolaisilla on selkeät, salatut päämäärät ja suunnitelmat sellaisissakin asioissa, missä muut näkevät sattumaa, yllättäviin olosuhteiden muutoksiin reagoimista tai toimimista parhain päin kaoottisissa olosuhteissa.

Suomen pakanallinen juhlaperinne tarkoittaa suomalaisen muinaisuskon juhlaperinteitä. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri aikoina ja eri alueilla[1].