Suomen taiteen kulta-ajaksi nimitetty jakso, 1800-luvun kolme viimeistä vuosikymmentä tai laajemmin käsitettynä koko vuosisadan jälkipuolisko aina 1910-luvulle saakka, oli kiihkeää kansallisen omakuvan etsimisen ja löytämisen aikaa. Se oli legendaarista Maamme-laulun, Maamme-kirjan ja Finlandiahymnin viattoman innostuksen huumaa. Kultakausi-nimitys on vakiintunut kuvataiteessamme tarkoittamaan kehitystä, joka kulminoituu Albert Edelfeltiin ja Akseli GaII6n-Kallelaan. Kultakausille on tyypillistd, että yhteydet eri taidelajien kesken ovat läheiset ja hedelmalliset. Näin oli Suomessakin; varsinkin kuvataiteen ja säveltaiteen edustajat olivat vilkkaassa kosketuksessa toisiinsa. Ajatellaanpa vaikka Sibeliuksen, Järnefeltien, Halosten tai Aino Acktén ystävyys- ja perhesuhteita.