1Uutiset - Lukemisen tähden

Joskus tiedemiehet ja niihin verrattavat kiistelevät sanojen selityksistä. Kun Veijo Meri teki kirjansa Sanojen synty, hän sai ammattilaisilta paljon kritiikkiä sanojen selityksistään. Silti Meren esseet olivat luettavia ja viihdyttäviä, vaikka monesti kansanetymologiaa.

Kun Mikael Agricola1500-luvulla kirjoitti suomen kieltä kirjoitettuun muotoon, hänellä oli kova työ keksiä sanoja ilmiöille, joille ei yksinkertaisesti ollut olemassa suomalaista sanaa. Hän loi kirjakieltä puhuttujen murteiden pohjalta tai yksinkertaisesti keksi itse uusia sanoja.

Suomen kirjakielessä on monille asioille kaksi eri sanaa siitä syystä, että itä- ja länsimurteissa on kummassakin ollut ilmiöille oma sanansa ja kirjakieleen on yritetty ottaa sanoja molemmista murteista.

Tuota että makustelee sanoja, on pidetty yhtenä skitsofrenian oireena, mutta toki sitä esiintyy terveilläkin, minusta se on sympaattista ja luovaa. Lauri Viita oli skitsofreenikko, mutta vielä terveitten kirjoissa ollessaan hänellä oli tämä taipumus. Hän keksi muka parempia ilmauksia kuin vakiosanat; monet olivatkin hyviä, mutta eivät yleistyneet. Olen nähnyt Säterin sairaalamuseossa kirjan, jossa jo yhdellä sivulla oli siististi tehtyjä merkintöjä siitä, miten ko. termit olisivat täsmällisempiä. En muista mikä se kirja oli, saattoi olla Raamattukin.

Mistä suomen sanat tulevat? Vain pieni osa kielemme sanoista on alkuperäisiä "kantakielen" jäänteitä. Olemme lainanneet suurimman osan muista kielistä. Osan sanoista ovat kehittäneet kielimiehet 1800-luvulla. Kaiken aikaa syntyy uusiakin sanoja.