A1Uutiset

Suppilovahvero on vahveroihin kuuluva erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä.

Suippumyrkkyseitikki on tappavan myrkyllinen seitikkilaji.

Mustatorvisieni on kantarelleihin kuuluva erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä.

Keltavahvero eli kantarelli[2] on kantarellien heimoon kuuluva herkullinen ruokasieni ja kauppasieni. Keltavahveroa on kutsuttu myös vanhoissa sieniopaskirjoissa ruskosieneksi[3] tai keltasieneksi.

Herkkutatti on arvostettu ruokasieni, jota tavataan lähes kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsissä. Se on tanakka, kiinteä ja muodoltaan helposti tatiksi tunnistettava. Sen malto on kiinteää ja pähkinämäistä. Suurimmat herkkutatit painavat yli kilon.[3] Herkkutatti elää symbioosissa useiden puulajien kanssa, mutta se kasvaa mieluiten metsänpohjassa, jossa ei ole aluskasvillisuutta.

Heinätähtimö on hento, kohokkikasveihin kuuluva ruohokasvi, jonka tähtimäiset kukat ovat valkeat.

Heterahkasammal on Suomessa melko yleinen ravinteikkaiden soiden rahkasammallaji.

Korpikarhunsammal eli korvenkarhunsammal on korkeaksi kasvava, laajoja mattoja muodostava sammal, jota karhut käyttävät usein talvipesiensä eristeenä ja pehmusteena. Se kuuluu korpikarhunsammalten sukuun. Toisinaan notkokarhunsammalta on pidetty kuuluvana korpikarhunsammal -lajiin, mutta nykyisin sitä pidetään omana lajinaan.[2]

Kynsisammalet on sammalten suku. Sen lajit ovat yleisiä havumetsien sammalia.

Metsäliekosammal on yksi Suomen suurikasvuisimmista sammaleista, ja muistuttaa ulkonäöltään hiukan huonokuntoista kuusennärettä pienoiskoossa. Englanninkielisissä maissa sitä kutsutaan sähköllä tapetun kissan sammaleksi nukkavierun kissan häntää muistuttavan ulkonäkönsä takia.[2]

Seinäsammal on Suomen yleisin sammallaji, jota esiintyy koko maassa. Se kuuluu seinäsammalten sukuun ja kerrossammalten heimoon. Tieteellisen lajinimensä se on saanut eläin- ja kasvitieteilijä J.C. Schreberin mukaan.

Ketunlieko eli havuketunlieko on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen.

Valkokärpässieni on tappavan myrkyllinen kärpässienilaji. Se on kavalakärpässienen ohella Suomen myrkyllisin sienilaji. Sienen myrkky ei häviä keittämällä.[3] Valkokärpässieni on kuusen ja lehtipuiden sienijuuri.[4]

Punakärpässieni , joskus lyhyesti kärpässieni, on myrkyllinen sieni. Se on myös Suomen yleisin myrkkysieni. Omintakeisen punavalkoisen värityksensä ansiosta punakärpässieni on helppo tunnistaa. Punakärpässieni on koivun ja männyn juurisieni.[4]

Korvasieni on herkullisena pidetty, käsittelemättömänä erittäin myrkyllinen sienilaji. Korvasienen myrkyistä noin 90 prosenttia on gyromitriiniä, joka on hengenvaarallinen solumyrkky, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen.

Kangasrousku eli kangassieni on Suomessa yleinen ja erittäin runsassatoinen ruokasieni.

Kissankäpälä eli ahokissankäpälä on monivuotinen asterikasvi. Kuivilla, aurinkoisilla kankailla, kedoilla ja kallioilla kasvava ahokissankäpälä kukkii kesä-heinäkuussa punavalkoisin mykerökukinnoin. Kasvin nimi johtuu juuri 10–20 senttimetrin korkuisten varsien päähän kasvavista kukinnoista, jotka muistuttavat kissan tassuja.

Punarahkasammal on karujen rämeiden rahkasammal.

Metsälehväsammalet on sammalten suku, johon kuuluu 9 Suomessa kasvavaa lajia.[2] Niiden taksonomia on muuttumassa. Monet lehväsammalet ovat Suomessa alueellisesti uhanalaisia.

Sulkasammal on synkkien metsien sammallaji.

Metsäkerrossammal on kangasmetsien yleisimpiä sammallajeja.

Keltalieko on talvivihreä, kangasmetsän pohjakerroksen sanikkainen. Siitä on useita alalajeja, jotka joskus luokitellaan omiksi lajeikseen.

Riidenlieko on talvivihreä metsän pohjakerroksen yhtäläisitiöinen sanikkainen. Kasvin nimi tulee riideksi kutsutusta sairaudesta, jonka parantamiseen sitä on käytetty.[1] Suomessa lajia on kutsuttu muun muassa myös harakanvarpaaksi ja variksenvarpaaksi.[2]