Sivistyneen puhekielen vakiinnuttaminen oli tärkeää 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Koulutetut suomenmieliset käyttivät kirjakieleen pohjautuvaa yleiskieltä riippumatta siitä, oliko heidän kotitaustansa suomen- vai ruotsinkielinen. Sama tapa levisi myös vähemmän koulutetun väestön keskuuteen. Aina 1960-luvulle asti virkamiehet, opettajat sekä myös osa kaupan alan ihmisistä ja käsityöläisistä pyrkivät puhumaan norminmukaista yleiskieltä, mitä pidettiin merkkinä yhteiskunnallisesta valveutuneisuudesta. Kaunokirjallisuudessa tästä hyvän esimerkin tarjoaa räätäli Halme Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjantähden alla.