1Uutiset - Lukemisen tähden

Tavi on pienikokoinen sorsalintu.

Valkoposkihanhi on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji. Se muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle. Valkoposkihanhi on kasvinsyöjä ja käyttää samaa pesimäpaikkaa vuosi toisensa jälkeen.[1] Viime vuosikymmeninä laji on alkanut pesiä myös Itämeren alueella.[2] Valkoposkihanhia on arvion mukaan noin 500 000 aikuista lintua ja kannan on arveltu jatkavan kasvuaan. Lajin uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen.[3]

Laulujoutsen on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Niitä tavataan laajalla alueella, ja maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 180 000 yksilöä. 1900-luvulla lajin kanta taantui muun muassa Suomessa ja Ruotsissa metsästyksen takia. Rauhoituksen ansiosta Suomessa kanta on toipunut 1940-luvun lopun parista kymmenestä parista noin 6 000 pariin.

Turska on Pohjois-Atlantin kalastuksessa perinteisesti tärkeimpiä saaliskaloja niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Turska elää myös Itämeressä, mutta sen esiintyminen Suomen rannikolla on ajoittaista.

Monni eli säkiä on monnikaloihin kuuluva kookas makean veden petokala, joka Suomesta on hävinnyt sukupuuttoon.

Järvitaimen on taimenen alalaji, joka on sopeutunut elämään makeassa vedessä koko elinkierron ja tekee syönnösvaelluksen syntymäjoesta tai -purosta järveen. Järvitaimen, meritaimen ja purotaimen ovat kaikki saman lajin alalajeja joiden pääasiallinen erottava tekijä on se, että ne elävät erilaisissa elinympäristöissä. Tästä syystä järvitaimenta pidetään usein vain taimenen ekologisena muotona .[1]

Siika on Euraasian pohjoisosien sisä- ja murtovesissä elävä lohikalojen lahkon parvikala.

Muikku on siikojen sukuun kuuluva 5–20 senttimetriä pitkä lohikala, joka elää parvina Euroopan pohjoisosan järvissä ja Itämeren vähäsuolaisissa reunaosissa. Tämä pieni lohikala on Suomen sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala. Muikkua pyydystetään pienisilmäisellä muikkuverkolla.

Kirjolohi on tyynenmerenlohien sukuun kuuluva lohikala, jonka ihminen on tuonut Pohjois-Amerikasta Suomeen ja muualle Eurooppaan. Kirjolohen liha on rasvaista ja punertavansävyistä. Kirjolohi on suosittu ja edullinen ruokakala, jota viljellään hyvin paljon. Se on vesistöihin istutettuna myös virkistyskalastajien saaliskala, esimerkiksi yksi perhokalastajien halutuimmista saaliista. Kirjolohi kasvaa noin 40–70 senttimetrin pituiseksi ja painaa noin 1–5 kg.

Vimpa on särkikaloihin kuuluva vaelluskala, joka Suomessa elää murtovedessä ja nousee jokiin kutemaan toukokuun alkupuolella.

Turpa on eurooppalainen sisävesien särkikala. Suomessa se esiintyy vain etelä- ja lounaisrannikon murtovesissä sekä niihin laskevissa joissa.

Haapana on yleinen ja laajalle levinnyt sorsalaji.

Kanadanhanhi on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen hanhilaji, joka on istutettuna levinnyt Eurooppaan ja myös Suomeen.

Kyhmyjoutsen on suuri valkoinen sorsalintu. Sen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta se on saanut suomenkielisen nimensäkin.

Made eli matikka on ainoa makeassa vedessä esiintyvä turskakalalaji. Se on sukunsa Lota ainoa laji.

Kilohaili on hyvin paljon silakkaa ja hieman muikkua muistuttava sillien heimon kalalaji. Se on hieman silakkaa pienempi ja viihtyy suolaisemmissa ja lämpimämmissä vesissä kuin silakka. Kaikkein vähäsuolaisimmista Itämeren osista, kuten jokisuista ja Perämeren pohjukasta, kilohailiparvia ei tavata. Toisaalta levinneisyys ulottuu etelässä Välimereen ja Mustaanmereen asti.

Purotaimen eli forelli, tammukka tai tonko on lähteestä riippuen joko taimenen alalajiksi tai ekologiseksi muodoksi luokiteltu lohikala. Sekä puro-, järvi- että meritaimen ovat samaa lajia, ja vaelluskäyttäytymiseltään erilaiset taimenet lisääntyvät keskenään samoilla alueilla. Mikäli taimen ei lähde kaksi–kolmevuotiaana vaellukselle joen alapuolisiin järviin tai mereen, käytetään tällaisestä paikallisesta taimenesta toisinaan nimitystä purotaimen. 

Taimen on ulkonäöltään hyvin paljon lohta muistuttava eurooppalainen i lohikalalalji.

Nieriä eli rautu on lohikala, joka elää kylmissä vesissä: Suomessa Pohjois-Lapissa ja Vuoksen vesistössä Itä-Suomessa, Keski-Euroopassa vuoristojärvissä. Se on maailman pohjoisimpana elävä sisävesikala. Jääkauden jälkeen paljastuneiden virtojen ja lampien ensimmäisiä kaloja olivat nieriät. Jääkauden jälkeisiä eristyneitä reliktejä rautukantoja tavataan Suomesta vielä paikoin muun muassa Yli-Kemin vesistöalueelta Savukoskelta. Näitä pieniä paikallisia populaatioita uhkaa eniten ilmaston lämpeneminen, sillä nieriä ei siedä lämmintä vettä.

Lohi on lohikalojen heimoon kuuluva vaelluskala, jonka alkuperäinen levinneisyysalue on viileissä Pohjois-Atlantin vesissä ja niihin virtaavissa joissa. Lohi on tärkeä ruokakala, ja maailmanlaajuisesti yksi kalanviljelyssä eniten tuotettuja kalalajeja. Se on lisäksi tavoiteltu saaliskala. Lohesta tunnetaan kaksi ekologista muotoa. Meriin vaeltavista lohikannoista käytetään nimitystä merilohi erotukseksi järvilohesta, jolla viitataan koko elämänsä sisävesissä viettäviin lohikantoihin[2].

Harmaanieriä on pohjoisamerikkalainen nieriäsuvun lohikalalaji. Se on sisävesikala, jota on siirretty myös Pohjoismaihin. Suomeen harmaanieriä tuotiin vuonna 1955 mätimunina Yläjärvestä.

Törö on pienikokoinen särkikalalaji, joka on sopeutunut elämään virtavesien pohjalla.