Yrjö Saarinen (1899–1958) oli itseoppinut, voimakkaasti kokeva ja tunteen voimalla maalaava värimaalari, joka joko ihastutti tai närkästytti taideyleisöä ja kriitikoita 1930–1950 -luvuilla. Jyväskylän ja Hyvinkään maisemat, alastomat naiset ja kukka-asetelmat ovat tyypillisiä Saarisen maalausten aiheita. Vimmainen maalaustyyli ja intensiivinen vahvojen värien käyttö ilmaisevat elämäniloa, vaikka taiteilijan oma elämä oli ajoittain rankkaa. On sanottu, että hänessä oli kaksi puolta – herkkyyden ja sydämellisyyden vastaparina oli äkkipikaisuus ja julkeus. Poikamainen kujeilu säilyi luonteenpiirteenä koko elämän ajan.