1Uutiset - Lukemisen tähden

Ahosuolaheinä on kaikkialla Suomessa yleinen hierakoiden sukuun kuuluva laji. Sillä on Suomessa kolme alalajia ahosuolaheinä , kaitasuolaheinä ja somersuolaheinä .

Hevonhierakka on 50–120 cm korkea jäykkävartinen monivuotinen ruohokasvi.

Puna-ailakki , on Euroopassa ja Suomessa yleinen magentanpunainen kuivan paikan kasvi.

Peltohatikka on yksivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kuuluu kohokkikasvien heimoon. Sen varret ja ohuet lehdet muodostavat noin 10–40 senttimetriä korkean puskan. Valkoiset kukat ovat pieniä. Sitä esiintyy koko Euroopassa sekä laajalti Aasiassa, ja se on levittäytynyt myös muille mantereille, ja sitä kasvaa usein hiekkamailla. Peltohatikka on yleinen peltojen ja puutarhojen rikkaruoho,[1] jonka kasvustot heikentävät erityisesti peruna- ja juuresmaiden satoa.

Pihatähtimö eli vesiheinä[1] on yksivuotinen, pienikukkainen kohokkikasvien heimoon kuuluva kasvi. Laji on hyvin laajalle levinnyt maailmanlaajuisesti.

Euroopanpähkinäpensas eli pähkinäpensas on koivukasvien heimoon kuuluva lehtokasvi. Pähkinäpensaiden suvun lajeista käytetään toisinaan myös nimeä hasselpähkinä, joka on myös pähkinöiden kauppanimi.[3] Laji kasvaa 2–7 metriä korkeaksi ja tukevaksi pensaaksi. Se on nuorena hidaskasvuinen ja saavuttaa 15–20-vuotiaana maksimikorkeutensa. Euroopanpähkinäpensaita kasvaa koko Euroopassa, sen pohjoisimpia osia ja aroalueita lukuun ottamatta, ja Kaakkois-Aasiassa. Laji on kalkinsuosija, ja se viihtyy runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä.

Järvisätkin on kirkasvetisten järvien leinikkikasvi. Se on toinen isosätkimen kahdesta alalajista ja nimialalaji.[1]

Niittyleinikki on monimuotoinen, leinikkikasveihin kuuluva keltakukkainen kasvi.

Valkovuokko on monivuotinen, Euroopassa laajalle levinnyt leinikkikasvi. Suomessa valkovuokko liitetään äitienpäivään ja kukinnan edistymistä seurataan leskenlehden ja sinivuokon tavoin kevään ensimmäisiin kuuluvana kukkivana luonnonkasvina. Valkovuokko on Suomessa rauhoitettu entisten Oulun ja Lapin läänien alueella.[1]

Mustakonnanmarja on Euroopassa kasvava mustamarjainen ja hyvin myrkyllinen lehtojen leinikkikasvi.

Ulpukka eli isoulpukka on Euraasiassa tavattava keltakukkainen vesikasvi.[2] Se kasvaa kaikenlaisissa vesissä pikku lammista, järvistä ja puroista murtovetisiin merenlahtiin saakka. Ulpukka on Suomessa varsin yleinen aina napapiirin korkeudella saakka. Se muistuttaa paljon toista Suomessa tavattavaa ulpukkalajia, pienikokoisempaa konnanulpukkaa. Ulpukka on lievästi myrkyllinen ja vaikuttaa syötynä verenpainetta alentavasti.

Pihlajat on kasvisuku, johon kuuluu 100–200 lajia. Pihlajat ovat pienehköjä puita tai pensaita. Lajien määrässä on suurta epätarkkuutta, koska pihlajia on monia lähisukuisia kantoja, jotka toiset kasvitieteilijät laskevat erillisiksi lajeiksi, toiset eivät. Pihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon ja ovat varsin läheistä sukua orapihlajille ja omenapuille . Joskus myös aronioita on kutsuttu mustiksi pihlajiksi.

Metsätammi eli tammi on pyökkikasveihin kuuluva, jaloihin lehtipuihin luettava puu.[2] Luontainen levinneisyysalue käsittää suurimman osan Eurooppaa.

Niittysuolaheinä on kaikkialla Suomessa yleinen hierakoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi.

Pihatatar on nurmikoilla kasvava vaatimaton ruohovartinen tatarkasvi. Pihatattarella on lukuisia alalajeja, joista viittä tavataan Suomessa: isopihatatar , pohjanpihatatar , suippupihatatar , kaitapihatatar ja tannerpihatatar .

Mäkitervakko on kohokkikasveihin kuuluva tahmeavartinen tummanpunainen kukkakasvi.

Nurmihärkki on kohokkikasveihin kuuluva, pohjoisella pallonpuoliskolla varsin yleinen valkokukkainen kasvi.

Lehtotähtimö on hento ja valkokukkainen kohokkikasvi. Lajin vanha suomenkielinen nimi on laaksotähtimö.[1]

Nokkonen eli isonokkonen on polttavalehtinen monivuotinen ruohokasvi. Sen lehtiä voidaan käyttää ruokana pinaatin tapaan. Suomessa esiintyvät nokkosen alalajit etelännokkonen ja pohjannokkonen . Nokkonen kuului ennen Urticales-lahkoon, mutta nykyään se kuuluu Rosales-lahkoon. Nokkonen sekoitetaan usein hyvin samannäköiseen valkopeippiin ja rautanokkoseen . Myös lehtopähkämö muistuttaa lehdiltään nokkosta.

Rantaleinikki on pienikokoinen rantojen ja matalan veden leinikkilaji.

Rönsyleinikki on Euraasiassa yleinen, keltakukkainen leinikkikasvi. Suomessa laji on hyvin yleinen. Rönsyleinikki tunnetaan myös hankalana rikkakasvina.

Rentukka eli luhtarentukka on kirkkaankeltainen kosteiden paikkojen keväällä ja alkukesällä kukkiva kasvi. Se on myrkyllinen. Rentukka kuuluu leinikkikasveihin.

Kullero eli niittykullero on näyttävä, Euraasiassa kasvava keltakukkainen leinikkikasvi . Suomessa laji on yleinen. Kullero on Lapin maakuntakukka.[1]

Pohjanlumme on kelluvalehtinen monivuotinen vesikasvi. Suomessa esiityvistä lummelajeista se on yleisin.[1] Toisinaan pohjanlummetta pidetään omana lajinaan, mutta muun muassa Pohjoismaissa se luokitellaan nykyään valkolumpeen alalajiksi. Pohjanlumme on myrkyllinen kasvi.[1][2]

Tuomi eli metsätuomi on ruusukasveihin kuuluva lehtipuu, jota esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa. Suomessa tuomi on Pirkanmaan maakuntakasvi.