Follow, research and publish the best content
Get Started for FREE
Sign up with Facebook Sign up with X
I don't have a Facebook or a X account
Already have an account: Login
1Uutiset - Lukemisen tähden
2.2M views |
+64 today
Suomen viralliset sivut * Klikkaa kuvaa tai otsikkoa.
Curated by
Skuuppilehdet
 Your new post is loading...
Your new post is loading...
Scoop.it!
Skuuppilehdet's insight:
Astevaihtelu on päinvastoin. 
Scoop.it!
Astevaihtelu on ikään kuin väärinpäin näissä tapauksissa.
Scoop.it!
Äännevaihtelu on morfeeminsisäistä vaihtelua. Esim. i ja e vaihtelevat saari-sanan taivutusmuodoissa: saari : saare+n : saare+ssa. Samoin esim. t ja s vaihtelevat pyytää-verbin taivutuksessa: pyytä+vät : pyys+ivät : pyytä+isin. Äännevaihtelu ilmenee samaa alkuperää olevissa ilmauksissa toisiaan vastaavissa kohdissa ja riippuu äänne- tai muoto-ympäristöstä. Sitä osaa kieliopista, jossa kuvataan morfeemien äännevaihtelut, sanotaan morfofonologiaksi. Mene sivuille:
Scoop.it!
Skuupeista voi valita astevaihtelun tagin ja siihen saa hyviä linkkejä aiheesta. Jossakin oli tieto, että vajaa kolmannes tuhannesta yleisimmästä sanasta on sellaisia, joissa esiintyy astevaihtelua. Miksi kyse olisi vain tuhannesta. Asianhan voi testata lukuisista sanalistoistani. En nyt ihan siihen usko, että kolmannes... Sanalistoja voi viedä arpojaan, joista olen suosinut kahta, mutta joita on enemmänkin verkossa. Toisessa lista voi olla alekkaisena, tyypillisenä listana, toisessa tilaa säästyy, kun pohjalistan sanat ovat pilkulla erotettuna. Siihen olen saanut sopimaan 1,4 miljoonaa sanaa arvontapohjaksi.
Scoop.it!
Astevaihtelu on suomen sanojen sisäisen äännevaihtelun suurin yksittäinen syy. Se koskee konsonantteja k, p ja t. Astevaihtelussa kaksoiskonsonantti vaihtelee yksittäiskonsonantin kanssa tai yksittäiskonsonantti katoaa tai muuttuu toiseksi äänteeksi saman sanan eri muodoissa. Seuraavissa esimerkeissä ensimmäinen muoto on niin sanotusti vahva-asteinen ja toinen muoto heikkoasteinen.
Lisää:
Scoop.it!
VOKAALILOPPUISTEN SANOJEN ASTEVAIHTELU ON ERILAINEN KUIN KONSONANTTILOPPUISTEN SANOJEN JA E-LOPPUISTEN SANOJEN.
Scoop.it!
Astevaihtelu on useimpien itämerensuomalaisten kielten ilmiö (samantapaista esiintyy myös useimmissa saamelaiskielissä), jossa klusiilit, eli k-, p- ja t-äänteet (sekä marginaalisesti lainasanoissa g-, b- ja d-äänteet) vaihtelevat sanan eri taivutusmuodoissa: joko kaksoisklusiili yksinkertaisen kanssa (kestovaihtelu) tai yksinkertainen klusiili jonkin toisen äänteen kanssa (laatuvaihtelu). Astevaihtelua esiintyy sekä nominien että verbien taivutuksessa ja myös johdosten muodostamisessa. Astevaihtelun yhteydessä käytetään termejä vahva aste ja heikko aste: kestovaihtelun tapauksessa geminaatta kk, pp tai tt on vahva, yksinäiskonsonantti k, p tai t heikko aste, kun taas laatuvaihtelun tapauksessa yksittäiskonsonantti k, p tai t on vahva aste, niiden muu vastine tai puuttuminen heikko aste. Laatuvaihtelussa k:n heikkoasteinen vastine on yleensä kato (leuka : leuan), p:n vastine v (ripa : rivan) ja t:n vastine d (kato : kadon). Astevaihtelun perussääntö on, että avotavun edellä on vahva, umpitavun edellä heikko aste. Vielä kantasuomessa (itämerensuomalaisten kielten kantamuodossa) astevaihtelu oli säännöllinen äänneilmiö: sanavartalon sisäinen klusiili(sto) heikentyi aina, jos siitä alkava tavu oli umpinainen eli päättyi konsonanttiin. Ilmiön taustalla oli mahdollisesti jonkinlainen pyrkimys alkuperäisten painotussuhteiden säilyttämiseen eli painollisen ja painottoman tavun eron selventämiseen pitkää painotonta tavua ”heikentämällä”, mutta myös germaanisten kielten vaikutusta on epäilty (kantagermaanissa ns. Vernerin lain mukaan tietyt konsonantit soinnillistuivat painotussuhteista riippuen). Niin sanotun radikaalin eli sanavartalon sisällä tapahtuvan astevaihtelun lisäksi oletetaan kantasuomessa olleen myös suffiksaalinen eli pääte- ja johdinaineksia koskeva astevaihtelu: (pää- tai sivu)painollisen tavun jälkeen vahva-asteinen, painottoman tavun jälkeen heikkoasteinen pääte. Tästä on nykysuomessa enää vain joitain jälkiä (vrt. laivat puuta, miehet rautaa; alun perin *'pū+ta vs. *'rau₍ta+δa).
Scoop.it!
Suomen kielioppia edistyneille Astevaihtelu Tuula Marila Hanna Tarkki
|
Scoop.it!
Skuuppilehdet's insight:
Astevaihtelu on päinvastoin.
Scoop.it!
Skuuppilehdet's insight:
Astevaihtelu voi olla väärinpäin.
Scoop.it!
Äännevaihtelu tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että sanoja taivutettaessa saattaa esiintyä toisiaan vastaavissa kohdissa esim. seuraavanlaista vaihtelua:
Scoop.it!
Astevaihtelu on nimitys sanan vartalon viimeisellä tavunrajalla ilmenevälle äännevaihtelulle, joka koskee klusiileja k, p ja t silloin, kun tuon klusiilin edellä on soinnillinen äänne eli vokaali tai soinnillinen konsonantti. Osassa tapauksia vaihtelee klusiilin pituus, esim. katto : katon, vaate : vaatteen (kvantitatiivinen astevaihtelu). Toisissa sanoissa vaihtelu koskee klusiilin laatua tai mukanaoloa, esim. koti : kodin, taide : taiteen, raapia : raavin, näky : näyn, rae : rakeen (kvalitatiivinen astevaihtelu). Yleensä sanan vartalo on perusmuodossa vahva-asteinen ja taivutusmuodossa heikkoasteinen, esim. katto : katon, nukkua : nukun (suora astevaihtelu). Eräissä sanatyypeissä taas perusmuoto on heikko- ja taivutusvartalo vahva-asteinen, esim. vaate: vaatteen, hakata : hakkaan (käänteinen astevaihtelu). Astevaihtelu ei koske kaikkia uudempia lainasanoja, slangisanoja eikä erisnimiä: autossa, jäden, Inkalle. (» § 41–44.)
Scoop.it!
Puhumaan opetteleva lapsi joutuu harjoittelemaan paitsi äidinkielensä ääntämistä myös sen kieliopin. Tämän päivän lapsi opettelee ne samat kielenkäytön pelisäännöt, jotka Emil Nestor Setälä kuvasi jo 1800 - 1900 -lukujen taitteessa ja jotka edelleen ovat voimassa. Älyllisen perusvarustuksensa avulla lapsi tiedostamattaan rekisteröi erilaisia kielenkäyttöön kuuluvia lainalaisuuksia, kuten nimi-, laatu- ja lukusanojen (substantiivien, adjektiivien ja numeraalien eli nominien) taivutukset eri sijamuodoissa (esim. pallo - palloja, poika - pojan), teonsanojen (verbien) aika- ja persoonamuodot (menen, menin, menimme, olette menneet), sanavartaloiden äänteenmuutokset (poni - poneja, kala - kaloja, pöytä - pöytiä) astevaihteluineen (kukka - kukkia, tehdä - tekee - tein - tekevät, arka - arat - arkoja) ja monet muut säännöt ja kaiken kukkuraksi vielä poikkeuksetkin.
Scoop.it!
Astevaihtelu on suomen sanojen sisäisen äännevaihtelun suurin yksittäinen syy. Se koskee konsonantteja k, p ja t. Astevaihtelussa kaksoiskonsonantti vaihtelee yksittäiskonsonantin kanssa tai yksittäiskonsonantti katoaa tai muuttuu toiseksi äänteeksi saman sanan eri muodoissa. Seuraavissa esimerkeissä ensimmäinen muoto on niin sanotusti vahva-asteinen ja toinen muoto heikkoasteinen.
Lisää:
Scoop.it!
Skuuppilehdet's insight:
Kerätty yhteen erinomaisesti verkon materiaaleja ja mahdollisesti täydennetty omilla harjoituksilla. Harjoituksissa on sisäänrakennettu opettaja, joka jaksaa korjata vastaukset väsymättömästi.
Scoop.it!
Astevaihtelu on suomen kielen äänne- ja muotorakenteen luonteenomaisimpia piirteitä. Astevaihtelun alaisia ovat soinnittomat <tenuisklusiilit k, p, t silloin kun niitä edeltää <soinnillinen äänne (vokaali, <nasaali tai <likvida; myös h). Vaihtelussa erotetaan kaksi astetta, vahva ja heikko. Astevaihtelun pääsäännön mukaan vahva aste on <avotavun alussa ja heikko aste umpitavun alussa, esim. takki : takissa, kertoo : kerromme.
|
