Yleensä suomen nominien sijoja sanotaan olevan 15, mutta kun kielitieteilijä laskee tarkkaan, hän saa jopa 27, joista tosin loput ovat adverbiaalisijoja. Ja kaiken lisäksi jotkut verbimuodot, nominaalimuodot taipuvat sijoissa.
Morfologinen eli sijamuoto (kaasus) on nominin taivutusmuoto. Sen avulla ilmaistaan nominin suhdetta lauseen muihin jäseniin. Jotkin kielitieteen suuntaukset, muun muassa sijakielioppi, nimittävät sijoiksi myös todellisten lauseiden pohjana olevan merkitysrakenteen kategorioita eli syväsijoja. Niitä oletetaan olevan pieni, rajallinen määrä ja ne voivat todellisissa ilmauksissa toteutua eri tavoin.
Nominatiivia käytetään ennen kaikkea predikatiivin ( Lapsi on vilkas ) sekä intransitiivi- ja transitiiviverbien subjektin (Mies juoksee, Mies syö omenaa) sijana. Lisäksi nominatiivi esiintyy taipumattoman appositioattribuutin sijana (Tohtori Mäkelä ilmoitti asiasta tarkastaja Niemiselle) ja puhuttelun sijana ( Älä, hyvä ystävä, ole noin hupsu!).
Instruktiivi eli keinonto on sijamuoto (ns. tapasija), joka ilmaisee keinoa tai välinettä tai tapaa, jolla toiminta suoritetaan. Suomen kielessä sijapääte on -n sekä yksikössä että monikossa. Yksikkömuodot ovat harvinaisia, mutta esimerkiksi sanan jalka instruktiivimuodot ovat jalan : jaloin . Välineen merkityksessä käytetään usein instruktiivin tilalla adessiivia.
Allatiivi on yksi suomen kielen ulkopaikallissijoista adessiivin eli ulkoisen olosijan sekä ablatiivin eli ulkoisen erosijan ohella. Sen vastine sisäpaikallissijojen ryhmässä on sisäinen tulosija eli illatiivi. Yleiseksi tulosijaksi puolestaan voidaan joskus luonnehtia translatiivia.
Adessiivi eli ulko-olento eli ulkoinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jonkin päällä, jollain pinnalla tai jonkin lähellä: tuolilla, seinällä, talolla. Adessiivi on yksi suomen kielen ulkopaikallissijoista allatiivin eli ulkoisen tulosijan sekä ablatiivin eli ulkoisen erosijan ohella. Sen vastine sisäpaikallissijojen ryhmässä on sisäinen olosija eli inessiivi.
Elatiivi on yksi suomen kielen sisäpaikallissijoista inessiivin eli sisäisen olosijan sekä illatiivin eli sisäisen tulosijan ohella. Sen vastine ulkopaikallissijojen ryhmässä on ulkoinen erosija eli ablatiivi. Joissain suomen murteissa esiintyy myös niin sanottu yleinen erosija eli eksessiivi.
Translatiivi ilmaisee abstraktia eli käsitteellistä tulemista samaan tapaan kuin yleinen olosija eli essiivi ilmaisee abstraktia olemista ( lapsena, äitinä). Joissain suomen murteissa esiintyy myös niin sanottu yleinen erosija eli eksessiivi. Havainnollisemmista paikallissijoista translatiivin vastineita ovat sisäinen tulosija eli illatiivi sekä ulkoinen tulosija eli allatiivi.
Partitiivi eli osanto on itämerensuomalaisille kielille tyypillinen sijamuoto. Sillä ilmaistaan partiaalista eli osaobjektia tai imperfektiivistä aspektia: toiminta ei koske koko objektia tai sen kohdetta ei ole rajattu ( syön leipää = määräämättömän osan leivästä), toimintaa ei saateta loppuun tai se ei ylipäätään tapahdu ( en osta autoa ), tai toiminta on inherentisti imperfektiivistä, ts.
Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija. Se siis vastaa kysymyksiin "kenet", "minkä". Esimerkiksi " Minä näen sinut ". Akkusatiivi on useissa indoeurooppalaisissa kielissä oma sijamuotonsa.
Koulussa piti aikoinaan päntätä ulkoa mitä kummallisimpia asioita. Äidinkielen tunnilla opeteltiin sijamuotoja, joita suomen kielessä on tunnetusti enemmän kuin lääkäri määrää...
Komitatiivi eli seuranto on sijamuoto. Suomen kielessä komitatiivin sijapääte on -ine- ja possessiivisuffiksi. Koska komitatiivin päätteen alussa on i, komitatiivi on monikossa samanlainen kuin yksikössä. Sellaisia keinotekoisia yksikön komitatiiveja kuin esim. "orkesterineen" ei pidä käyttää. Substantiivit vaativat aina possessiivisuffiksin eli omistusliitteen. Komitatiivi on jokseenkin marginaalinen sija, ja sitä käytetään moniin vakiintuneisiin sanontoihin kiteytyneenä.
Ablatiivi on yksi suomen kielen ulkopaikallissijoista adessiivin eli ulkoisen olosijan sekä allatiivin eli ulkoisen tulosijan ohella. Sen vastine sisäpaikallissijojen ryhmässä on sisäinen erosija eli elatiivi. Joissain suomen murteissa esiintyy myös niin sanottu yleinen erosija eli eksessiivi.
Illatiivi on yksi suomen kielen sisäpaikallissijoista inessiivin eli sisäisen olosijan sekä elatiivin eli sisäisen erosijan ohella. Sen vastine ulkopaikallissijojen ryhmässä on ulkoinen tulosija eli allatiivi. Yleiseksi tulosijaksi puolestaan voidaan joskus luonnehtia translatiivia.
Inessiivi eli sisäolento eli sisäinen olosija on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee sijaintia jossakin paikassa tai jonkin sisällä ja vastaa esimerkiksi kysymykseen missä. Luetellessa suomen paikallissijoja mainitaan ensin yl. inessiivi.
Essiivi ilmaisee abstraktia eli käsitteellistä olemista samaan tapaan kuin yleinen tulosija eli translatiivi ilmaisee abstraktia tulemista (muuttumista joksikin). Joissain suomen murteissa esiintyy myös niin sanottu yleinen erosija eli eksessiivi. Havainnollisemmista paikallissijoista essiivin vastineita ovat sisäinen olosija eli inessiivi sekä ulkoinen olosija eli adessiivi.
To get content containing either thought or leadership enter:
To get content containing both thought and leadership enter:
To get content containing the expression thought leadership enter:
You can enter several keywords and you can refine them whenever you want. Our suggestion engine uses more signals but entering a few keywords here will rapidly give you great content to curate.
Your new post is loading...
Scoop.it!
