1Uutiset - Lukemisen tähden

Savotta SAVOTTAMIES TEKI ENSIMMÄISENÄ KÄMPÄN Savottamies teki vielä 1950-luvulla ensimmäisenä palstalleen mentyään tuvan ja hevosill

Repoveden alue on ollut ennenvanhaan Kymin Osakeyhtiön (nykyinen UPM-Kymmene) tärkeä puunhankinta-alue. Kesällä on valittu ja merkitty hakattavat alueet, talvella savotoilla ovat miehet kaataneet puut justeereilla, pokasahoilla ja kirveillä. Kaadetut puut on kuljetettu hevosvoimin varastoihin eli laaneille vesistöjen lähelle. Keväällä puut on uitettu Repovedeltä Vuohijärven läpi Siikakoskelle ja sieltä Kymijokea pitkin kohti etelän tehtaita. 1950-luvulla ei vielä ollut montaakaan autoa, joten puuyhtiöt rakensivat työmiehilleen savottakämppiä, joissa he voivat asua viikolla ja käydä kotonaan sunnuntaisin.

Vanha savotta -näyttely vie kävijänsä entisaikojen savotoille ja uittoreittien varsille – pokasahojen, tukkijätkien ja suomenhevosten kultakaudelle. Näyttelyssä on esillä runsaasti savotoille ja uittoon liittyvää aitoa esineistöä sekä kuva- ja filmimateriaalia, jotka kertovat hienolla ja elävällä tavalla suomalaisen metsätyön ja uiton pitkästä historiasta sekä niihin liittyvästä elämäntavasta, työstä ja ihmisistä. Mahdatko tietää mihin käytettiin närelenkkiä, ponttuuta tai vorokkia? Ja mitä puolestaan olivat kossat ja otvat?

Tukkilaiset eli uittotyömiehet kuljettivat puutavaraa, pääasiallisesti tukkipuita, vesiteitse. Ammattikunta oli aikoinaan tärkeä osa suomalaista puuteollisuutta.

1800-luvun alussa Hellälässä oli laivanrakennusta. Laivat myytiin Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan. Puut hakattiin joko omasta tai valtion metsästä ylempänä jokivarressa. Lapin puu soveltui hyvin kestävyytensä takia. Puut uitettiin jokea myöten lankkunippuina ja yhteen sidottuina lauttoina. Koskien kohdilla lautta päästettiin menemään ja toivottiin parasta. Kukaan ei uskaltanut jäädä lautan päälle. Myöhemmin kuitenkin tehtiin isompia lauttoja ja niissä oli miehet ohjaamassa.

Antero Ruuhosen ohjaamassa dokumentissa Savotta kurkistetaan Sompion Lapissa tapahtuvaan metsureiden työhön. Vuonna 1966 ilmestyneessä kuvauksessa katoavaa työläisperinnettä seurataan talvisella Savukosken savotalla, ennen kuin alueen valtasi Lokan tekoaltaan vesistö.

Vanhoja esimerkkiohjelmia poimiva Elävä arkisto katsastaa muutakin kuin kulttuurin tynkää, tällä kertaa metsureita. Valitut kolme ohjelmaa suhtautuvat aiheeseen kaikki eri tavoin, mutta metsurikuvausten määrämitta on aina hiukan päälle 20 minuuttia.

Ammattimetsuri Jaakko Pessinen tekee edelleen kuusipäiväistä työviikkoa. Parhaimpina aikoina Pessinen urakoi yli 4 000 motin vuosivauhtia. Sairauslomalla hän ei ole ollut päivääkään.

Vanhat tukkilaiselokuvat ja iskelmät ovat muokanneet tietyn kuvan savotoilla työskentelevistä metsien miehistä, "jätkistä". Mutta millaista elämä savotoilla todellisuudessa oli?

Savottaa, metsätyötä, uittoa... -koskevia linkkejä, artikkeleita

Möhkön Manta tarjoaa kahvila- ja ruokailupalveluita Möhkön ruukkimuseon alueella. Tilauksesta järjestämme kaikille sopivia, esteettömiä luontopalveluita ympäri vuoden.

Nuortin konesavotta eli niin kutsuttu Samperin savotta oli ensimmäinen laajamittainen yritys hankkia puutavaraa laajalta alueelta ja toimittaa se koneellisesti Kemijoki-varteen. Savotan hakkuualue oli Savukosken Kyörtesselän ja Maskaselän alueilla, joista puutavara toimitettiin höyryveturin vetämänä Kemijoki-varteen, Lattunan lanssiin. Kaikkinensa veturitien pituus oli yli 30 kilometriä.

”Ukko Samperi” toi teollisuuden keskelle Lapin korpimaita. Nuortin konesavotta uhmasi uskomattomia haasteita vain parin vuoden ajan.

Hevosilla tehty metsätyö jättää konetyötä vähemmän jälkiä maastoon ja sopii erityisesti herkkiin hoitokohteisiin.

Mekanisoidun tukkisavotan toi Suomeen Samperina kansan parissa tunnettu Hugo Richard Sandberg.

Meillä ei ole sattumalta maailman paras työhevosrotu: kun korpikansa valitsi satoja vuosia hevosia, jotka parhaiten pärjäisivät talvet metsässä ja kesät pelloilla ja raivauksilla, syntyi vähitellen monipuolinen työhevonen: rauhallinen, mutta virkeä, hyvä oppimaan ja yhteistyöhaluinen. Suomenhevosella on hyvät jalat ja sen vetokyky (ja halu!) on tutkitusti maailman paras.

Vuonna 1964 ilmestyneessä Metsästä mieheen -ohjelmassa kuullaan metsureiden pohdintaa ammatistaan ja tarkastellaan vaikeiden työolosuhteiden vaikutusta heidän terveyteensä.

”Ukko Samperi” toi teollisuuden keskelle Lapin korpimaita. Nuortin konesavotta uhmasi uskomattomia haasteita vain parin vuoden ajan.

Hevosia käytetään metsänhoidossa erityisesti herkissä kaupunkimetsissä ja puistoalueilla. Suomesta löytyy kuitenkin vain pari hevosmetsuria, sillä hevosten opettaminen perinteiseen puunkorjuuseen vaatii pitkän treenauksen.

Hävytöntä
Elokuvista Elämän vonkamies ja Nuoruuteni savotat

Dagmar toimi savottakokkina eri työmailla usean vuoden ajan. Pääruoaksi hän valmisti olosuhteiden pakosta useimmiten keittoruokaa ja jälkiruoaksi soppaa. Kaikki muu keitto kelpasi työntekijöille, mutta limppisoppa ei. Ruokajuomana tarjoiltiin Norjan milkiä, jäätynyttä maitoa ja kotikaljaa. Kahvi paahdettiin ja jauhettiin itse ja leivät leivottiin ulkouuneissa.