1Uutiset - Lukemisen tähden

Hampurilainen on lyhennelmä sanaliitosta hampurilainen pihvi tai Hampurin pihvi, joka puolestaan on käännös alun perin englanninkielisestä ilmauksesta Hamburger Steak eli sananmukaisesti ’hampurilainen pihvi’. Määriteosa viittaa Hampurin kaupunkiin, mutta englannissa sanan alkuosa on kansanetymologisesti yhdistetty kinkkua merkitsevään sanaan ham, ja alkuosaa vaihtamalla on saatu myös muita aineksia sisältävien pikaruokien nimityksiä, kuten esimerkiksi juustoon viittaava cheeseburger tai kasvissyöjille sopiva vegeburger.

Virka tarkoittaa nykyisessä yleiskielessä valtion tai muun julkisyhteisön virkasuhteista tointa ja yleisemminkin tointa, tehtävää, työtä. Kovin uusi tämä sana ei ole, sillä viroiksi on nimitetty valtion ja kirkon toimia jo ainakin neljä ja puoli sataa vuotta. Esimerkiksi Agricolalla on ”Pappein Wirca” (1544) ja Viipurin piispa Olavi Elimaeus mainitsee tekstissään ”domarin wirgasta” (= tuomarin virasta; 1610). Virka-sanasto on sittemmin runsastunut erityisesti 1800-luvun puolimaista lähtien. Martti Rapola luettelee Sanojemme ensiesiintymiä -teoksessaan muun muassa seuraavien yhdyssanojen varhaisvuodet: virkaero (1851), virkakieli (1858), virkakunta (1847), virkamatka (1863), virkapuku (1842), virkatalo (1853), virkavala (1853), virkavalta (1865), virkavapaus (1847), viransijainen ja viransijaisuus (1865); virantoimitus (1678), virkaatekevä (1753). Myös virkamies on nykymerkityksessään (valtion jne. virkamies) tunnettu jo 1500-luvun lopulla.

Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoilta kysytään usein, mistä jokin sana tai ilmaus on peräisin. Tällaiset kysymykset koskevat sitä kielitieteen aluetta, jota kutsutaan yleisesti etymologiasta. Näille sivuille on kerätty vuosien mittaan kertyneitä kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Sivustoa täydennetään.

Puhuttu (ja kirjoitettu) suomenkielemme sisältää eri aikakausina muodostettuja omia sanojamme ja tapaamiemme muiden kansojen kielistä mukaan tulleita lainasanoja.

suomenkielen alkuperää haettaessa koetetaan löytää varhaisimpia sanoja ja niiden sukulaisuuksista rakentaa eräänlainen kielemme historian "sukupuu" haaroineen.

Joskus jänniä asioita pulpahtaa mieleen silloin kun niitä vähiten odottaa. Niin kävi minulle tänään syödessäni päivän toista lounasta koulumme ruokalassa. Mietin -tai-loppuisten viikonpäivien taivu...

Lainat voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan kuinka ne sopeutetaan vieraaseen kieleen. Sitaattilainaksi kutsutaan sanaa, jok

Oletko koskaan miettinyt, mistä suomen kielen sanat ovat saaneet alkunsa? Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan. Suomi oli pitkään vain puhuttu kieli, toisin kuin monet kielet muissa Euroopan maissa, joissa oli siirrytty jo kirjapainon ihmeelliseen maailmaan. Pernajasta kotoisin oleva Mikael Agricola ryhtyi latinan kielen opintojensa jälkeen suomentamaan Uutta testamenttia. Agricolan mielestä myös suomalaisilla maallikoilla oli oikeus ymmärtää papin saarnaa.
 

Kysyvälle vastataan
Ypäjäläinen lääkäri Erkki Nissilä on lähettänyt toimitukseen kirjeellisen kysymyksiä, joista kolmeen vastaamme seuraavassa.

Lohikäärme
Kysymys: Hyvin laajalle on maailmassa levittäytynyt taruolento lohikäärme. Muutama vuosi sitten radiossa suomen kieltä käsittelevällä kyselytunnilla aivan sivumennen mainittiin sanan alkuosan tulleen louhi-sanasta, joka puolestaan tarkoittaisi louhikkoa. Louhi tarkoittaa liekkiä ja salamaa. Lohikäärmeen suusta kuvataan aina lähtevän pitkä lieska kielen kohdalta. Lieneekö lohikäärme (louhikäärme) tältä pohjalta lähtöisin?

Vuonna 1879 väitti Nikolai Anderson (Studien zur vergleichung der ugrofinnischen und indogermanischen sprachen) Tartossa, että suomen (ja muiden itämerensuomalaisten kielten) sana kirves on vanha omaperäinen sana, joten balttilaisten kielten samaa merkitsevä sana, liettuan kirvis, latvian cirvis, on lainattu itämerensuomesta. (Baltin sana on kuitenkin johdos indoeurooppalaisesta verbijuuresta *sker‑ ‘leikata’, kun sen sijaan itämerensuomen sanalla ei ole omapohjaista etymologiaa.) Anderson vetosi ennen kaikkea "juureen", joiden johdoksia olisivat myös esim. suomen kara, keri 'kuori', kerma, kuori jne. Tuntuuko tutulta? Nythän Koponen väittää, että kehrä < *kesträ (Koposen mukaan kuitenkin < *keVcrä), jonka alkuperäinen merkitys on liivin ja mordvan kielten todistuksen ja verbijohdoksen kehrätä perusteella ollut 'värttinä', on vanha, omaperäinen sana, deskriptiivisenä juurena *keVc‑. Tosin hän ei sentään väitä, että iranilainen samaa merkitsevä sana *kestra olisi lainattu suomalais‑ugrilaiselta puolelta, se kai nyt vain muuten sattuu olemaan samannäköinen.

Lainauksia kirjasta Veijo Meri: Sanojen synty / Suomen kielen etymologinen sanakirja (Gummerus 1991, ISBN 951-20-3777-7). Meren kokoama kirja on tehty kansantajuiseksi. Tähän artikkeliin on kirjasta poimittu tanssiin ja musiikkiin, palstalla käytyyn keskusteluun ja kirjoittajien nimimerkkeihin liittyviä sanoja ja tietoja niiden alkuperästä. Myös otsikko on lainattu Meren kirjasta.

Muista kielistä suomeen omaksuttu sanasto on usein muokkautunut äänneasultaan lainautumisen yhteydessä. Tällaisessa muokkautumisessa voidaan erottaa kaksi päätyyppiä, nimittäin suomen kielelle vanhastaan outojen äänteiden korvautuminen tutuilla äänteillä ja suomen kannalta vieraiden äänneyhtymien muokkautuminen kielessä vanhastaan tuttuun asuun.