En ole jaksanut olla innostunut slangista, en vanhemmasta enkä urbaanista. Urbaani sanakirja on jäänyt minulle vieraaksi, en ole jaksanut sitä selailla. Kielen parhaimpia piirteitä on sen konservatiivisuus, sananmukaisesti. Kieli säilöö historiaa, on historiaa. Jatkuva muuttuminen on tietysti hyväksyttävä pitkin hampain, mutta muutos ei ole tai ei saa mielestäni olla nopeaa. Siksipä melkein vihaan Urbaanin sanakirjan uudissanoja. Minun on helpompi ymmärtää 1800-luvun loppupuolen kirjasuomea kuin urbaania sanakirjaa, muutos tähän päivään ei ole kuitenkaan suuri. Parempi on useinkin vetää esirippu senkaltaisten uutuussanojen eteen. Saa vaikutelman, että sinne on otettu mikä tahansa sana, jota kuka tahansa on ehdottanut. Tietysti moni on ihan kunnollakin käytössä eikä vain päivänperho.