1200-luvun alkupuolella Suomessa oli kolme maakuntaa: Suomi eli Varsinais-Suomi, Häme ja Karjala. Maakuntien edustajat kokoontuivat tarpeen mukaan maakuntakäräjille, pirkanmaalaiset Hämeen linnaan. Ensimmäiset aluejakoja koskevat asiakirjat ovat 1300-luvulta. Suomi liitettiin kiinteästi Ruotsin valtakuntaan ja Suomen itäraja Novgorodia vastaan määriteltiin ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Suomi jaettiin hallinnollisesti ja veronkantoa ajatellen linnalääneihin. Kun hallintotehtävät lisääntyivät, linnaläänit jaettiin edelleen kihlakuntiin. Kokemäenkartanon lääni jaettiin todennäköisesti 1412 kahteen kihlakuntaan, Ala- ja Ylä-Satakuntaan. Myöhempi Pirkanmaa tuli enimmältä osaltaan kuulumaan Ylä-Satakunnan kihlakuntaan ja muu osa Hämeenlinnan läänin Sääksmäen kihlakuntaan.