 Your new post is loading...
Your new post is loading...
Pihasaunio [1] on asterikasvien heimoon ja tuoksusaunioiden sukuun kuuluva, tanakka, vahvasti ryydintuoksuinen ruohokasvi.[2] Pihasaunio on levinnyt Koillis-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta 1800-luvulla Eurooppaan, missä sitä tavataan nykyään lähes koko maanosassa. Pihasaunion vanha virallinen suomenkielinen nimi on kehräsaunio.[3] Kansanomaisia nimiä lajista tunnetaan yli 80, mikä kertoo lajin tavanomaisuudesta Suomessa, vaikka se on maassa nuori uustulokas.[4]
Kissankäpälä eli ahokissankäpälä on monivuotinen asterikasvi. Kuivilla, aurinkoisilla kankailla, kedoilla ja kallioilla kasvava ahokissankäpälä kukkii kesä-heinäkuussa punavalkoisin mykerökukinnoin. Kasvin nimi johtuu juuri 10–20 senttimetrin korkuisten varsien päähän kasvavista kukinnoista, jotka muistuttavat kissan tassuja.
Punarahkasammal on karujen rämeiden rahkasammal.
Metsälehväsammalet on sammalten suku, johon kuuluu 9 Suomessa kasvavaa lajia.[2] Niiden taksonomia on muuttumassa. Monet lehväsammalet ovat Suomessa alueellisesti uhanalaisia.
Sulkasammal on synkkien metsien sammallaji.
Metsäkerrossammal on kangasmetsien yleisimpiä sammallajeja.
Keltalieko on talvivihreä, kangasmetsän pohjakerroksen sanikkainen. Siitä on useita alalajeja, jotka joskus luokitellaan omiksi lajeikseen.
Riidenlieko on talvivihreä metsän pohjakerroksen yhtäläisitiöinen sanikkainen. Kasvin nimi tulee riideksi kutsutusta sairaudesta, jonka parantamiseen sitä on käytetty.[1] Suomessa lajia on kutsuttu muun muassa myös harakanvarpaaksi ja variksenvarpaaksi.[2]
Peltokorte on yhtäläisitiöinen, sanikkaisiin kuuluva kasvilaji, joka on levinnyt erittäin laajalle pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa laji on yleinen.
Metsäkorte on monivuotinen, yhtäläisitiöinen sanikkainen, jota tavataan yleisenä lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla.[1] Se on noin 30–50 cm korkea ja kasvaa monilla erilaisilla kasvupaikoilla. Se on hyvin yleinen Suomessa.
Järvikorte on monivuotinen, rantavedessä kasvava yhtäläisitiöinen sanikkainen. Se on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kallioimarre on lakritsinmakuisesta juurestaan tunnettu saniaiskasvi.
Hiirenporras eli soreahiirenporras on yleinen saniainen.
|
Heinätähtimö on hento, kohokkikasveihin kuuluva ruohokasvi, jonka tähtimäiset kukat ovat valkeat.
Heterahkasammal on Suomessa melko yleinen ravinteikkaiden soiden rahkasammallaji.
Korpikarhunsammal eli korvenkarhunsammal on korkeaksi kasvava, laajoja mattoja muodostava sammal, jota karhut käyttävät usein talvipesiensä eristeenä ja pehmusteena. Se kuuluu korpikarhunsammalten sukuun. Toisinaan notkokarhunsammalta on pidetty kuuluvana korpikarhunsammal -lajiin, mutta nykyisin sitä pidetään omana lajinaan.[2]
Kynsisammalet on sammalten suku. Sen lajit ovat yleisiä havumetsien sammalia.
Metsäliekosammal on yksi Suomen suurikasvuisimmista sammaleista, ja muistuttaa ulkonäöltään hiukan huonokuntoista kuusennärettä pienoiskoossa. Englanninkielisissä maissa sitä kutsutaan sähköllä tapetun kissan sammaleksi nukkavierun kissan häntää muistuttavan ulkonäkönsä takia.[2]
Seinäsammal on Suomen yleisin sammallaji, jota esiintyy koko maassa. Se kuuluu seinäsammalten sukuun ja kerrossammalten heimoon. Tieteellisen lajinimensä se on saanut eläin- ja kasvitieteilijä J.C. Schreberin mukaan.
Katinlieko on liekokasveihin kuuluva maassa suikertava yhtäläisitiöinen sanikkainen. Katinlieon lajinimi clavatum periytyy latinan nuijaa merkitsevästä clava-sanasta ja viittaa itiötähkien nuijamaiseen muotoon.[2]
Ketunlieko eli havuketunlieko on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Lehtokorte on lehtomaisissa metsissä kasvava pohjoisen pallonpuoliskon yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Suokorte on kosteiden paikkojen yhtäläisitiöinen sanikkainen. Suokorte on hyvin myrkyllinen.[2]
Kangaskorte on ainavihreä, yhtäläisitiöinen sanikkainen. Suomessa lajia on kutsuttu kansanomaisella nimellä hosia tai sen muunnelmilla, kuten huosiain tai huosianheinä.[2]
Kotkansiipi on suurikokoinen lehtojen saniainen.
|
Scoop.it!
