 Your new post is loading...
Your new post is loading...
Ylellä oli Jani Halmeen kolumni identiteetistä, jossa jäi kiinnostamaan tuo maakuntaidentiteetti: Maakuntaidentiteetit ne vasta onki
Laulu ja soitto ovat ihmiselle juurikuin toinen pyhempi kieli, jolla hän mielellään ilmoittaa surua ja iloa, kaipausta ja toivoa. Kaikkina aikoina on Suomen kansa suuresti rakastanut laulantoa, runoa, joka kansalla on joko lauluna, loihturunona, opettavana tahi kertovana lauluna. Sellaisiin runoihin ei lueta virsiä ja hengellisiä lauluja, eikä sellaisia taiteellisesti tehtyjä lauluja, joita herrasväki laulaa. Kansantieteellisesti erkanee näistä viimeksi mainituista yksinkertaisuudellaan ja elävällä luonnollisuudellaan, juurikuin metsä erkanee keinotekoisesta puistosta.
Eräänä aamuna seisoin korkealla tikapuilla, jotka olivat pystytetyt tupamme katon räystästä vasten. Siitä näin kauas ympäriinsä. Ulohtaalla meidän talosta näin olevan muita taloja. Ulohtaalla meidän syöttö-ha’asta nä’in olevan niittyjä, peltoja, teitä, metsiä ja vesiä. Tiesin kyllä maailman olevan laajan, mutta en luullut sitä niin suureksi. Ja taas juohtui mieleeni tuo kummallinen ajatus, että kaikki tämä olisi meidän maamme, meidän suuri kotimme.
Itsenäisyyspäivän 2017 koittaessa, kun Suomi 100-juttuja tuntuu pursuavan jo korvista, Iltasanomat pläjäytti verkkon hienon verkkonäyttelyn Suomesta, jossa tutustutaan maakuntiin Topeliuksen Maamme-kirjan pohjalta ja katsotaan, miksi ne ovat muuttuneet.
Topeliuksen Maamme kirja on yksi Suomen luetuimmista teoksista. Ilmestymisaikanaan se avasi lukijoilleen näköalan monikieliseen ja ‑kulttuuriseen Suomeen.
Maamme - sinfonia Suomelle on säveltäjä Uljas Pulkkiksen ja Radion sinfoniaorkesterin versio Meidän maamme -sarjasta, jossa Suomea kuvattiin ilmasta käsin. Uljas Pulkkis on säveltänyt musiikin tähän erikoisjaksoon. (U)
Zacharias Topelius läsebok för folkskolan Boken om Vårt Land (1875) och dess finska översättning Maamme kirja (1876) har format uppfattningarna om Finland och finländarna hos flera generationer av skolbarn ända sedan 1870-talet.
Paitsi kaskenviljelystä ja metsänhakkuuta käyttävät savolaiset aikaansa hevosen- ja karjanhoitoon. Heidän hevosensa ovat maan parhaita juoksijoita; heidän lehmänsä antavat heille niin paljon voita, että he vievät sitä ulkomaille monta tuhatta leiviskää vuodessa.
Kielet, joita enimmästi puhutaan Europassa, kuuluvat kolmeen suureen osastoon: latinalaiset kielet (Franskan, Hispanian y. m. kielet)
Maamme kirja matkaoppaaksi ja kohti kotimaamme maakuntia. Tällaiset ovat kotimaamme kasvot marraskuussa 2017.
Sakari Topeliuksen aikana vuonna 1875 Tammerkoskella seisoi englantilainen onkimassa lohia. Nykyään samasta koskesta kalastetaan istutettuja kirjolohia. Tampereella ei enää uskota Pyynikki-ukkoon, vaan vahtaamiseen.
Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.
Suomen kansallislaulu, on kuten tunnettua Maamme-laulu, sen kanssa kilpailee epävirallisesti usein urheilutapahtumissa soitettu Porilaisten marssi. Jylhää Finlandia-hymniä on ehdotettu uudeksi kansallislauluksi, koska se kertoo niin koskettvasti maamme vaiheista. Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen on myös varteenotettava epävirallinen kansallislaulu. Olen suomalainen.
|
Runebergin sanoittama ja Paciuksen säveltämä Maamme-laulu kajahti ensimmäisen kerran esitettynä 172 vuotta sitten eli 13.5.1848.
Suomen kansallislauluun merkittävästi vaikuttaneen miehen hautakivi on kaatunut ja unohdettu. Musiikkimies Taavi Hahlin ansiosta laulamme kansallislaulusta vain ensimmäisen ja viimeisen säkeistön.
Zacharias Topeliuksen lukukirja Boken om Vårt Land (1875) ja sen suomennos Maamme kirja (1876) ovat muokanneet eri sukupolvien käsityksiä Suomesta ja suomalaisista 1870-luvulta alkaen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin yhteistyöhankkeena toteuttama Maamme kirjan digitaalinen editio (maammekirja.fi) on avoin verkkojulkaisu, joka on tarkoitettu kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille.
Digitaalinen editio on suunnattu kaikille Suomen historiasta ja kulttuurista sekä niitä koskevien käsitysten muotoutumisesta kiinnostuneille.
Zacharias Topeliuksen lukukirja Boken om Vårt Land (1875) ja sen suomennos Maamme kirja (1876) ovat muokanneet eri sukupolvien käsityksiä Suomesta ja suomalaisista 1870-luvulta alkaen.
Hämäläinen on rotevampi, kankeampi ja hartevampi, kestävämpi, jurompi ja jäykempi kuin hänen veljensä karjalainen.
Itsenäisyyspäivän 2017 koittaessa, kun Suomi 100-juttuja tuntuu pursuavan jo korvista, Iltasanomat pläjäytti verkkon hienon verkkonäyttelyn Suomesta, jossa tutustutaan maakuntiin Topeliuksen Maamme-kirjan pohjalta ja katsotaan, miksi ne ovat muuttuneet.
Mikään muu maantieteellinen paikka Suomessa ei saanut Sakari Topeliusta niin hartaaksi kuin Punkaharju. Topelius sanoo 142 vuotta sitten julkaistussa Maamme kirjassa, että Punkaharju täyttää mielen kunnioituksella ja kiitollisuudella. Nykypäivän punkaharjulaiset ovat niin tottuneita vesistömaisemiin, etteivät osaisi elää muualla.
Sakari Topeliuksen aikana Oulussa osoitettiin rohkeutta koskia laskemalla. Nyt kosket on valjastettu ja kuuluisan Oulujoen lohen perimä on menetetty. Oulun kauppahallissa eläkeläismiehet ovat sitä mieltä, että nykyään rohkeutta on se, että menee yksinään vanhainkotiin.
Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.
|
Scoop.it!
