1Uutiset - Lukemisen tähden

Vaikka kirjoitukseni otsikko saattaa johdatella Timo Koivusalon kesäteatterimaisen Kaksipäisen kotkan varjossa –elokuvan pariin, pyrin kertomaan kokemuksistani puolalaissuomalaisesta historiaseminaarista.  Koivusalon mahtipontisen elokuvan alkukohtaus, jossa Mikko Leppilammen esittämä Aaro Manner seisoo hämärässä Nakkilan kirkon edessä, osuu kuitenkin suoraan seminaarin teeman ytimeen. Nimittäin kirkon ikkunasta siintää kaksipäinen kotka, jonka suunnaton varjo laskeutuu päähenkilön ylitse. Vertauskuvallisella kohtauksella viitataan luonnollisesti Suomen asemaan Venäjän vallan alla. Kuten hyvin tiedämme, ei lyhyt venäläistämiskausi anna koko totuutta autonomian ajasta. Pääosin aikakauteen liitetään rauhallinen rinnakkaiselo ja tietyt erityisvapaudet.

Kulttuurimaisema on muuttunut sadassa vuodessa huimasti. Jos meidät pudotettaisiin esimerkiksi meille tuttuun kylämaisemaan tai teollisuuskompleksiin vuonna 1917, kestäisi tovin jos toisenkin, ennen kuin tunnistaisimme paikan. En käsittele tässä tekstissä muuttunutta rakennuskantaa, vaan puustoa, joka on vallannut entisen avoimen maiseman.

Ihmisten, eläinten ja tavaroiden liikkuvuus sekä tautien leviäminen ovat yhteydessä toisiinsa. Parhaillaan monet maat sulkevat rajojaan ja rajoittavat ihmisten liikkuvuutta myös arjessa estääkseen koronavirus COVID-19:n leviämistä. Sairastuneiden ja (mahdollisesti) altistuneiden tulee pysytellä kotonaan, ja yliopistoissa on siirrytty etäopetukseen. Hallitusten ja viranomaisten toimet myös jakavat kansalaisten mielipiteitä. Vastaavanlaista ei ole koettu miesmuistiin ja tuntuu, että elämme historiallista aikaa.

Annie Glenn, 100, menehtyi covid-19-taudin aiheuttamiin komplikaatioihin hoivakodissa Minnesotassa tiistaina.

Kasvava työväenluokka hullaantui näyttämötaiteesta 1800-luvun lopulla. Sen peruja melkein joka kylässä on yhä oma teatteri.

www.laitasaari.net
http://kaponieeri.blogspot.com/
http://mullanalta.blogspot.com/
http://lethemboyle.com/
http://www.neulakko.net/
http://hibernaatio.blogspot.fi/
http://www.fintage.net/blogi/palstat/fintagefashionshow/
http://kalmistopiiri.wordpress.com/
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/
https://blogs.helsinki.fi/sveaborg-project/
http://perheenjaljilla.blogspot.fi/
http://annelinajatuksia.blogspot.fi/
http://augustintytar.blogspot.fi/
http://elamaa1700-luvulla.blogspot.fi/
http://rautakaudentaidot.wordpress.com/
http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.fi/
http://juhansuku.blogspot.fi/
http://antiikki.taivaansusi.net/
http://airaroivainen.blogspot.fi/
http://nuoruusdisko.blogspot.fi

Turun museokeskuksen Turun linnan kansainvälisestä naistenpäivästä naistenpäivään 8.3.2019–8.3.2020 kestävä näyttely Muutama sananen naisista kertoo muun muassa kuuden 1600-luvulla Turussa eläneen johtavaan porvaristoon kuuluneen naisen tarinan. He ovat myös eräitä kirjan 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista päähenkilöitä. Nämä tulokset perustuvat väitöskirjaani Päättäväiset porvarskat – Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623−1670, jossa selvitin kaupungin lähinnä ulkomaalaistaustaisen valtaporvariston naisten asemaa perheissään ja kaupungin asukkaina. Tutkimus osoitti, että naisten roolit olivat erilaisia eri elämäntilanteissa ja eri aviosäädyissä. Suomen kaupunkilaisnaisia 1600-luvulla ei ole tutkittu vielä yhtenä ryhmänä, joten työn jatko, jossa perehdyn muihin itsensä elättäviin kaupunkilaisnaisiin Turussa, on ajankohtainen tutkimuksen kentässä, joka keskittyy nykyisin yhä enemmän tavallisen ihmisen historiaan.

Viime viikot ja päivät ovat tuoneet meistä jokaisen elämään toimenpiteitä ja puheenaiheita, joiden vielä hetki sitten oli helppo ajatella jo jääneen historiaan. Elämme yhtäkkiä keskellä hetki hetkeltä päivittyvää pandemiauutisvirtaa, karanteeneja ja kasvavaa huolta terveydenhuoltojärjestelmämme kantokyvystä. Nopeasti ja dramaattisesti muuttuneessa tilanteessa ahdistus ja pelko ovat ymmärrettäviä tunteita. Perspektiiviä, rohkeutta ja ehkä lohtuakin voi etsiä lääketieteen ja tautien historiasta.

”Kauhulla odotan, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan. Tämä vuosi on ollut seudullamme niin huono, etten ymmärrä miten ihmiset tulevat elättämään itsensä eikä tilanne muillakaan seuduilla tunnu olevan paljon parempi, päinvastoin… Joka puolella on kerjäläisiä ja varkaita, joten levotonta on ja pahemmaksi vain muuttuu.”  

Toukokuulla 1942 TK-mies eli tiedotuskomppaniaan kuuluneen vänrikki H. Harrinvirran ottamassa valokuvassa pöydällä seisoo pieni täplikäs koiranpentu, joka syö kalanruotoja. Pentu on sommiteltu kuvan keskelle ja se kiinnittää siten katsojan huomion. Pennun lisäksi kuvassa on myös kolme sotilasta, jotka näyttävät hymyilevän tai nauravan katsoessaan koiranpentua. Kuvan alkuperäisessä kuvatekstissä lukee, että kalanruotoja syövä nälkäinen koiranpentu on otettu sotilaiden joukkueen maskotiksi. Kuvasarjaan kuuluvasta toisen kuvan kuvatekstistä tulee ilmi, että koiranpentu oli löydetty autiotalosta Äänisen pohjoispuolella sijaitsevasta Poventsasta.

Kesän vihdoin ja viimein koittaessa ajatukset alkavat vähän väliä karkailla ummehtuneista toimistoista aurinkoisille uimarannoille. Toiveissa olisi saada kaunis rusketus kalmankalpealle talvi-iholle, jotta kehtaisi taas käyttää niukkoja kesävaatteita. Ihoa kaunistavan rusketuksen hankkimisessa tosin vaanii terveysvaara ihosyöpäriskin muodossa, vaikka toisaalta jotkut asiantuntijat puolestaan pitävät auringon terveyshyötyjä ihosyöpäriskiä suurempina. Tavallinen tallaaja-parka on hieman eksyksissä rusketukseen liittyvien keskenään ristiriitaisten kauneus- ja terveyskäsitysten viidakossa.

Kävelen portaat alas ja avaan jykevän metallioven. Jatkan pitkin käytävää ja avaan toisen samanlaisen oven. Ja kolmannen. Lopulta saavun määränpäähäni, vahvasti vanhoilta kirjoilta tuoksuvaan suureen maanalaiseen tilaan. Kyseessä ei ole reitti salaiseen aarrekammioon tai tarkasti varjeltuun pankkiholviin, vaan kuvaus aivan tavallisesta työpäivän aamusta. Kirjantuoksuinen kellaritila puolestaan on Turun kaupunginkirjaston niin sanotun vanhan kokoelman säilytystila.

Kotkan Katariinan Meripuistossa sijaitseva 28 patsaan monumentti kertoo Ruotsinsalmen toisesta meritaistelusta.

Miehittäjien lapset Norjassa rikkovat hiljaisuuden.

Tutkijat uskovat, että ainakin laivan pohja voisi olla hyvässä kunnossa.

Paras historiablogi -äänestyksen voittaja on laitasaari.net. Blogi kertoo tarinoiden, kuvien ja ihmisten kautta historiallisesta Laitasaaren kylästä. Laitasaareen viitataan ensimmäisen kerran jo vuonna 1543, mutta arkeologiset löydökset vievät 1300-luvulle. Blogilla on useita kirjoittajia, minkä takia sisältö valottaa Suur-laitasaaren elämää monesta eri näkökulmasta ja aikakaudesta. Voittoisaa blogia kuvattiin sanoin: "Aktiivinen, historian faktaa ja perimätietoa, runsaasti kuvia, arvokasta tiedon tallentamista".

www.laitasaari.net
http://kaponieeri.blogspot.com/
http://mullanalta.blogspot.com/
http://lethemboyle.com/
http://www.neulakko.net/
http://hibernaatio.blogspot.fi/
http://www.fintage.net/blogi/palstat/fintagefashionshow/
http://kalmistopiiri.wordpress.com/
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/
https://blogs.helsinki.fi/sveaborg-project/
http://perheenjaljilla.blogspot.fi/
http://annelinajatuksia.blogspot.fi/
http://augustintytar.blogspot.fi/
http://elamaa1700-luvulla.blogspot.fi/
http://rautakaudentaidot.wordpress.com/
http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.fi/
http://juhansuku.blogspot.fi/
http://antiikki.taivaansusi.net/
http://airaroivainen.blogspot.fi/
http://nuoruusdisko.blogspot.fi

Viime viikkojen aikana on uutisoitu laajalti Suomen huoltovarmuuden tasosta, kriisijohtamisesta, hoitopaikkojen rajallisesta riittävyydestä ja epäonnistuneista suojavarusteiden hankinnoista koronakriisin yhteydessä. Toisaalta pahimman paniikin laannuttua huomio on kääntynyt varsinaisesta epidemiasta kriisin hoitamisen taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Uuden ajan alun tutkijalle nämä kysymykset peilautuvat vastaaviin ongelmiin ja keskusteluihin, joita käytiin satoja vuosia sitten. Vaikka maailma ja teknologia ovat muuttuneet, ongelmat ja etenkin ihmisten ja yhteiskunnan toiminta kriisitilanteissa ovat kuitenkin säilyneet yllättävän samankaltaisina. Tämä on osaltaan onneksi, sillä voimme ottaa opiksi historian käänteistä.

Tammikuu oli globaalin mittaushistorian lämpimin kuukausi. Ilmatieteen laitoksen mukaan myös Suomessa, Pohjois-Suomea lukuun ottamatta, mitattiin historian leudoin tammikuu. Vesisateet ja pimeys ovat jatkuneet viikosta toiseen, joten ei siis ihme, että talvesta on puhuttu ”pitkänä marraskuuna”. Kunnollisten pakkasten ja lumipeitteen puute ovat näkyneet myös ennennäkemättömän aikaisina kevään merkkeinä.

Vuonna 1650 Erik Andrae Julinus kirjautui opiskelemaan Turun kuninkaalliseen akatemiaan, ja kahta vuotta myöhemmin häntä seurasi pikkuveli Andreas. Kahden vuoden ajan pojat opiskelivat yhtä aikaa Turussa, kunnes Erik jätti kaupungin taakseen vuonna 1654 ja kirjautui Uppsalan yliopistoon. Andreas seurasi Erikiä Uppsalaan vuonna 1658. Turussa Erik ja Andreas eivät jättäneet elämästään juurikaan merkintöjä lähteisiin yliopistoon kirjautumisen lisäksi. Ainoastaan Erik mainitaan yliopiston konsistorin pöytäkirjoissa kerran stipendin anojien joukossa. Poikien opiskeluaikaisesta elämästä on jäänyt enemmän merkintöjä Uppsalan yliopiston konsistorin pöytäkirjoihin – ja heidän veljistään Petruksesta ja Johanneksesta vielä Erikiä ja Andreasta enemmän.

Huomasin eräänä aamuna tuntevani arjen muutoksiin liittyvästä pettymyksestä kumpuavaa vihaa ja säikähdin. Kun muutama viikko takaperin kirjoitin joutilaisuuden sietämisestä, en osannut aavistaa, että tilaisuus sen opettelemiseen tulisi näin pian.

Viime viikot ja kuukaudet ovat havahduttaneet monet huomaamaan, mitä se vaatii, että kauppojemme hyllyillä on ruokaa totuttuun tapaan. Monissa Euroopan maissa, Suomi mukaan lukien, on saatu huomata, että ulkomaisilla työntekijöillä on merkityksellinen rooli kotimaisen tuotannon takana. Jännityksellä on seurattu myös suurien maataloustuotteiden viejämaiden toimintaa. Mahdollisilla vientirajoituksilla olisi suuria vaikutuksia globaaliin ruokahuoltoon.