Your new post is loading...
Martti Haaviolla oli inspiroivia oppilaita, joista ensimmäisen tapasin Kangasalan lukiota aloittaessani vuonna 1978. Äidinkielen opettajana oli FT Iiris Järviö-Nieminen, joka oli aikoinaan väitellyt Haavion oppilaana vuonna 1959. Aiheena Järviö-Niemisellä oli ollut suomalaiset sanomukset eli wellerismit kuten ”Hyvää yötä, sano mummo kun silmä puhkes”, ”Pimiää on, sano isäntä kun saappaaseen kurkisti”, ”Siellä on ja pysyy, sano spitaalinen kun ilotalosta tuli” tai ”Olisi täällä tällaistakin, sano entinen piika.” Järviö-Nieminen oli innostava opettaja, joka luetutti meillä Tuntemattoman sotilaan ja Seitsemän veljeksen, ei mitään himphampputajunnanvirtamoskaa, ja laittoi oppilaat argumentoimaan keskenään. Olin kehno oppilas, yleensä, ainakin kemian tunneilla, menossa sieltä mistä aita oli matalin, mutta Järviö-Niemisen kirkas ja viisas olemus jäi mieleen. Siinä oli ilmeisesti ihminen, joka ymmärsi kulttuuria ja maailmaa laajemminkin. Lukiosta olin vähällä päätyä ensin siipikarjanhoitokouluun ja sitten mieron tielle, mutta tyttöystävä, sittemmin vaimo, ohjasi päättäväisesti minut yliopisto-opintoihin.
