Karhu merkitsi muinaisille suomalaisille pelottavaa ja pyhää, yliluonnollista olentoa. Joillekin suomensukuisille kansoille karhu oli jumalan poika, jonka sielunvaellus taattiin karhupeijasten rituaaleilla. Kristinuskon myötä karhun myyttinen asema hieman unohtui, mutta pelko ja kunnioitus metsän kuningasta kohtaan jäi.