Euroopassa elettiin 1800-luvun lopulla monarkkien, kuninkaiden ja keisareiden aikaa. Kansalaiset eivät juuri päässeet vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin. Erilaiset ajatukset yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseksi lisääntyivät. Ääriliikkeet ajoivat nopeaa muutosta kohdistamalla terroritekoja* ja sabotaaseja** hallitsijahuoneisiin.
Suomi oli sisäisistä asioistaan päättävä, autonominen osa Venäjää, jota yksinvaltaisesti hallitsi tsaari. Venäjällä vallankumoukselliset liikkeet heräsivät. Suomessakin kasvoivat haaveet itsenäisyydestä. Vastatoimena tsaari Nikolai II lujitti valtaansa nk. yhtenäistämistoimenpiteillä; sensuuria, kansalaisten kontrollia lisättiin ja virkamiehistöä mm. poliisia venäläistettiin vaatimalla heiltä venäjänkielen taitoa. Suomalaiset mielsivät toimet sorroksi.